Vuosi on taas vierähtänyt ja viimeinen työvuoro lusittu - kohta viikko sitten. On aika katsoa taaksepäin ja summata, mitä jäi käteen.
Alkajaisiksi todettakoon, että kevätlukukausi oli Helvetin raskas. Resurssilla oli suuria sopeutumisvaikeuksia työyhteisöön, eikä Resurssi vieläkään ole varma, johtuivatko ne enemmän Resurssista vai työyhteisöstä. Tosin työnantajan tekemien kyselyiden ja Resurssien tekemien kysymysten perusteella Resurssi uskaltaa epäillä työyhteisöä.
Edelleenkin korostettakoon, että oppilaat koululla eivät millään tavoin poikenneet Resurssin aiemmin opettamista oppilaista. Eivät yksilöinä eivätkä ryhminä.
Syyslukukaudella Resurssi huomasi yht'äkkiä olevansa työyhteisön arvostettu ja arvokas jäsen, jonka mielipiteitä kuunneltiin ja kyseltiin. Kun Resurssi pakkasi kamansa, useampi kuin yksi kollega ilmoitti jäävänsä kaipaamaan - ja ilmeisesti ihan tosissaan.
Oppilaat olivat kyselleet luokanvalvojiltaan, miten voivat vaikuttaa Resurssin jatkoon ja yhdellä luokalla kysyttiin, voisivatko oppilaat haastaa Resurssin oikeuteen heitteillejätöstä.
Päällimäinen tunne on kuitenkin edelleenkin ihmetys siitä, kuinka erilainen ilmapiiri saman kaupungin eri kouluilla voi olla. Resurssilla oli päättyneellä syyslukukaudella viisi koulua, joilla työnpuolesta kävi. Pikaisesti arvioituna "oma" koulu oli hengeltään kaikkein huonoin. Samalla pikaisesti arvioituna "oma" koulu oli yksi parhaiten toimivista. Että ota näistä selvää.
Selvää kuitenkin on, että yksi suomalaisen peruskoulun suurimpia ongelmia on opettajien ja opettajayhteisön pahoinvointi. Vaikka suurin osa opettajista on niin ammattitaitoisia, etteivät he vie ongelmiaan opetustilaan, on työyhteisön pahoinvoinnin pitemmän päälle pakko näkyä koulun toiminnassa. Miksi suomalainen opettaja kiusaa toistaan, luistaa hommistaan jne.?
Miksi on niin, että jos UFO laskeutuu koulun pihalle, avaruusoliot kiinnittävät koulun seinään köyden ja käskevät opettajakunnan vetää tai maailma tuhoutuu, osa työntää, osa katsoo muualle, osa kysyy kuuluuko homma OVTES:n määrittelemiin velvollisuuksiin, osa kysyy mitä piti tehdä ja milloin ja max. 2/3 noudattaa käskyä?
Esimerkki1: Henkilökunnan virkistyspäivänä osa porukasta ottaa sairaslomaa, ettei tarvitse osallistua ohjelmaan. Suurin osa muista valittaa ohjelman sisällöstä.
Esimerkki2: Koulun juhlissa opettajilla on valvontavelvollisuus tapahtuma-aikaan opettamistaan luokista. Silti osa porukasta joko lähettää oppilaat omin päin saliin tai poistuu ensimmäisen viiden minuutin aikana tilasta.
Esimerkki3: Joku uskaltaa ehdottaa uudistuksia koulun käytäntöihin. 2-5 kaveria kannattavat, 3-5 kollegaa vastustavat ankarasti A) "Tuota ei ole kokeitu missään, eli ei voi toimia" tai B) "Tuota kokeiltiin paikassa X, eikä se toiminut sielläkään" -teeseillä. Missään nimessä argumentointi ei ole fakta-, vaan tunnepohjaista.
jne.
Mutta kaiken kaikkiaan ihan kivaa oli. Kunnia meni, mutta maine kasvoi ja tulipa hommattua muutamia uusia vihamiehiä ja kavereita.
ELI ASPILLA KAIKKIA REITEEN!
KATKASE!
maanantai 26. joulukuuta 2011
Edunvalvonnasta
Resurssi on sitä mieltä, että ammattiyhdistysliike on vähän helkkarin hieno juttu. Ellei sitä olisi, työnantaja takavarikoisi edelleenkin työntekijöiden kellot työpaikan portilla, etteivät ketkut voisi tarkistaa, montako tuntia tänään on oikeasti oltu töissä.
Resurssi on myös sitä mieltä, että henkilökohtaiset kokemukset ammattiyhdistysliikkeestä ovat sangen perperistä.
Resurssi kuului aluksi erääseen ylempien korkeakoulujen työntekijöiden liittoon. Resurssi tarvitsi liiton apua kahdesti (2). Ja miten kävi?
Kerta 1:
Resurssi kävi luennoimassa eräässä kaupungissa, kutsuttuna. Resurssi laskutti taksojen mukaan, kuitenkin alinta taksaa käyttäen. Kun vuoden viimeisenä päivänä tilinauha saapui, Resurssi huomasi, että kaupunki oli maksanut päivärahan ja kilometrikorvaukset palkkatulona, eli verollisena, eikä verottomana, kuten lain ja asetusten mukaan kuuluu. Puhelinkeskustelun jälkeen selvisi, että "kaupungille on helpompaa, kun kaikki maksetaan verollisena tulona". Resurssi otti välittömästi yhteyttä luottamusmieheen, jonka reaktio oli jotensakin yllättävä. Resurssin olisi kuulema kannattanut ajatella sitä, että nyt päivärahoista ja kilometrikorvauksista kertyi eläkettä ja onhan se veronmaksu kuitenkin jokaisen velvollisuus ja onni. Kun Resurssi tiedusteli, miltä edunvalvojasta tuntuisi, jos tilipussi oli kolmanneksen pienempi kuin pitäisi, vastaus oli "Mutta eihän se ole sama asia, kun minun palkkani on niin paljon isompi kuin sinun". Lopulta sitten pienen uhkailun jälkeen ay-mies otti asian hoitaakseen, sai kaupungilta anteeksipyynnön ja ilmoitti, että "tämähän meni niin kuin pitikin".
NO EI MENNYT, SILLÄ RESURSSIN PITI ITSE HOITAA OIKAISUT VEROVIRANOMAISTEN KANSSA JA RESURSSI SAI ANSAITSEMANSA PALKAN TÄYTENÄ VASTA VUOTTA MYÖHEMMIN VERONPALAUTUSTEN YHTEYDESSÄ!
Kerta 2:
Resurssi teki sopimuksen elokuussa 15 viikkotunnista resurssiopettajana. Tyhmään sopimukseen Resurssi suostui, koska erään koulun opettajan piti jäädä osa-aikaeläkkeelle, ja Resurssin piti saada siitä vähintään 10 tuntia. Osa-aikaiselle ei koskaan jääty, mutta Resurssi ryhtyi syyskuussa opettamaan Äärimmäisen eksoottista oppiainetta ja sai siitä päätoimisuuden. Tätä palkanlaskenta tai koulupalvelukeskus ei tietenkään ymmärtänyt, joten esim. syysloma-viikon palkka jäi saamatta. Resurssi siis pyysi liitolta apua sopimuksen päättyessä. Ensimmäisen kerran Resurssiin oltiin liitosta yhteydessä kesäkuussa, kun Resurssi oli lähettänyt paperit tammikuussa. Tuolloin tilanne oli melkein selvillä ja ratkaisu tulisi hetkellä minä hyvänsä. Nyt eletään joulukuun loppua, eikä Resurssi ole vieläkään kuullut mitään liiton taholta.
PITÄKÄÄ TUNKKINNE!
Mutta hyvin ei mene opettajien liitollakaan. Resurssi nimittäin vaihtoi liittoa syksyllä. Lokakuussa Resurssi luovutti luottamusmiehelle palkkakuitit, työsopimukset yms., ja pyysi laskemaan, onko saatu se, mitä pitikin. Liitteeksi Resurssi laittoi vielä selvityksen, mikä oli opetusvelvollisuus (ilmenee palkkatodistuksesta), paljonko tunteja oli milloinkin (ilmenee palkkatodistuksesta ja työtodistuksesta) sekä koulujen määristä ja oppilaiden laadusta. Herramunjee sitä sähköpostiviestin määrää, mikä seurasi:
Luottamusmies (L): "Olet ollut sivutoiminen tuntiopettaja syysloman aikaan, koska sinulla on ollut vain 15 opetustuntia, ja Laki 666:n mukaan silloin olet sivutoiminen tuntiopettaja, etkä ole oikeutettu syysloman palkkaan."
Resurssi (R): "Mutta kaksi viikkoa ennen syysloman alkua sain opetettavakseni tunnin Äärimmäisen eksoottista oppiainetta, joten 15+1=16 ja ainakin Rehtorin kanssa sovittiin, kättä puristaen ja silmiin katsoen, että päätoimisuus täyttyy."
L: "Minun pitää tarkistaa asia."
L: "Sinulla on ollut 15 tuntia pääaineessa, joten asetuksen 69-69 mukaisesti olet ollut sivutoiminen opettaja."
R: "Niin, mutta eikö tuota Äärimmäisen eksoottista oppiainetta lasketa miksikään, vaikka Rehtorin kanssa niin sovittiin? 15+1=16, eli päätoimisuus, eikö?"
L: "Minun pitää tarkistaa asia."
L: "Sinulla on ollut 15 oppituntia, mikä tuo 16. oppitunti on? Et ole oikeutettu päätoimisuuteen, koska sinulla on ollut 15 oppituntia ja säännön 18 mukaan olet silloin sivutoiminen."
R: "KATO SAATANA NIISTÄ PAPEREISTA MITÄ NIISSÄ LUKEE! SULLA ON JUMALAUTA PALKKATODISTUKSET, TYÖTODISTUKSET JA ERILLINEN KIRJALLINEN SELVITYS, JOS EI HOMMA ALA KOHTA SELVITÄ, RESURSSI TULEE SELVITTÄMÄÄN SEN ITSE!"
L: "Otan selvää, täyttyykö päätoimisuus."
Siispä koulupalvelukeskus, entinen koulu ja nykyinen koulu ovat kaikki erikseen yhteydessä Resurssiin ja pyytävät Resurssilta selvitystä viime syksyn tilanteesta.
Ja sama ruljanssi käytiin läpi huojennustuntien (Resurssi tietää, etteivät kuulu sivutoimiselle, mutta Resurssi olikin päätoiminen keväällä) ja lisien kanssa. Lokakuun alussa jätetty oikaisupyyntö "selvässä" asiassa aktualisoituu palkkanauhassa EHKÄ, siis EHKÄ, joulukuun lopussa.
SITÄ EI OLE; MITÄ KUOLEMA EI VOI PARANTAA!
KATKASE!
Resurssi on myös sitä mieltä, että henkilökohtaiset kokemukset ammattiyhdistysliikkeestä ovat sangen perperistä.
Resurssi kuului aluksi erääseen ylempien korkeakoulujen työntekijöiden liittoon. Resurssi tarvitsi liiton apua kahdesti (2). Ja miten kävi?
Kerta 1:
Resurssi kävi luennoimassa eräässä kaupungissa, kutsuttuna. Resurssi laskutti taksojen mukaan, kuitenkin alinta taksaa käyttäen. Kun vuoden viimeisenä päivänä tilinauha saapui, Resurssi huomasi, että kaupunki oli maksanut päivärahan ja kilometrikorvaukset palkkatulona, eli verollisena, eikä verottomana, kuten lain ja asetusten mukaan kuuluu. Puhelinkeskustelun jälkeen selvisi, että "kaupungille on helpompaa, kun kaikki maksetaan verollisena tulona". Resurssi otti välittömästi yhteyttä luottamusmieheen, jonka reaktio oli jotensakin yllättävä. Resurssin olisi kuulema kannattanut ajatella sitä, että nyt päivärahoista ja kilometrikorvauksista kertyi eläkettä ja onhan se veronmaksu kuitenkin jokaisen velvollisuus ja onni. Kun Resurssi tiedusteli, miltä edunvalvojasta tuntuisi, jos tilipussi oli kolmanneksen pienempi kuin pitäisi, vastaus oli "Mutta eihän se ole sama asia, kun minun palkkani on niin paljon isompi kuin sinun". Lopulta sitten pienen uhkailun jälkeen ay-mies otti asian hoitaakseen, sai kaupungilta anteeksipyynnön ja ilmoitti, että "tämähän meni niin kuin pitikin".
NO EI MENNYT, SILLÄ RESURSSIN PITI ITSE HOITAA OIKAISUT VEROVIRANOMAISTEN KANSSA JA RESURSSI SAI ANSAITSEMANSA PALKAN TÄYTENÄ VASTA VUOTTA MYÖHEMMIN VERONPALAUTUSTEN YHTEYDESSÄ!
Kerta 2:
Resurssi teki sopimuksen elokuussa 15 viikkotunnista resurssiopettajana. Tyhmään sopimukseen Resurssi suostui, koska erään koulun opettajan piti jäädä osa-aikaeläkkeelle, ja Resurssin piti saada siitä vähintään 10 tuntia. Osa-aikaiselle ei koskaan jääty, mutta Resurssi ryhtyi syyskuussa opettamaan Äärimmäisen eksoottista oppiainetta ja sai siitä päätoimisuuden. Tätä palkanlaskenta tai koulupalvelukeskus ei tietenkään ymmärtänyt, joten esim. syysloma-viikon palkka jäi saamatta. Resurssi siis pyysi liitolta apua sopimuksen päättyessä. Ensimmäisen kerran Resurssiin oltiin liitosta yhteydessä kesäkuussa, kun Resurssi oli lähettänyt paperit tammikuussa. Tuolloin tilanne oli melkein selvillä ja ratkaisu tulisi hetkellä minä hyvänsä. Nyt eletään joulukuun loppua, eikä Resurssi ole vieläkään kuullut mitään liiton taholta.
PITÄKÄÄ TUNKKINNE!
Mutta hyvin ei mene opettajien liitollakaan. Resurssi nimittäin vaihtoi liittoa syksyllä. Lokakuussa Resurssi luovutti luottamusmiehelle palkkakuitit, työsopimukset yms., ja pyysi laskemaan, onko saatu se, mitä pitikin. Liitteeksi Resurssi laittoi vielä selvityksen, mikä oli opetusvelvollisuus (ilmenee palkkatodistuksesta), paljonko tunteja oli milloinkin (ilmenee palkkatodistuksesta ja työtodistuksesta) sekä koulujen määristä ja oppilaiden laadusta. Herramunjee sitä sähköpostiviestin määrää, mikä seurasi:
Luottamusmies (L): "Olet ollut sivutoiminen tuntiopettaja syysloman aikaan, koska sinulla on ollut vain 15 opetustuntia, ja Laki 666:n mukaan silloin olet sivutoiminen tuntiopettaja, etkä ole oikeutettu syysloman palkkaan."
Resurssi (R): "Mutta kaksi viikkoa ennen syysloman alkua sain opetettavakseni tunnin Äärimmäisen eksoottista oppiainetta, joten 15+1=16 ja ainakin Rehtorin kanssa sovittiin, kättä puristaen ja silmiin katsoen, että päätoimisuus täyttyy."
L: "Minun pitää tarkistaa asia."
L: "Sinulla on ollut 15 tuntia pääaineessa, joten asetuksen 69-69 mukaisesti olet ollut sivutoiminen opettaja."
R: "Niin, mutta eikö tuota Äärimmäisen eksoottista oppiainetta lasketa miksikään, vaikka Rehtorin kanssa niin sovittiin? 15+1=16, eli päätoimisuus, eikö?"
L: "Minun pitää tarkistaa asia."
L: "Sinulla on ollut 15 oppituntia, mikä tuo 16. oppitunti on? Et ole oikeutettu päätoimisuuteen, koska sinulla on ollut 15 oppituntia ja säännön 18 mukaan olet silloin sivutoiminen."
R: "KATO SAATANA NIISTÄ PAPEREISTA MITÄ NIISSÄ LUKEE! SULLA ON JUMALAUTA PALKKATODISTUKSET, TYÖTODISTUKSET JA ERILLINEN KIRJALLINEN SELVITYS, JOS EI HOMMA ALA KOHTA SELVITÄ, RESURSSI TULEE SELVITTÄMÄÄN SEN ITSE!"
L: "Otan selvää, täyttyykö päätoimisuus."
Siispä koulupalvelukeskus, entinen koulu ja nykyinen koulu ovat kaikki erikseen yhteydessä Resurssiin ja pyytävät Resurssilta selvitystä viime syksyn tilanteesta.
Ja sama ruljanssi käytiin läpi huojennustuntien (Resurssi tietää, etteivät kuulu sivutoimiselle, mutta Resurssi olikin päätoiminen keväällä) ja lisien kanssa. Lokakuun alussa jätetty oikaisupyyntö "selvässä" asiassa aktualisoituu palkkanauhassa EHKÄ, siis EHKÄ, joulukuun lopussa.
SITÄ EI OLE; MITÄ KUOLEMA EI VOI PARANTAA!
KATKASE!
maanantai 5. joulukuuta 2011
Rintaan pistää ja viluttaa Part I
Resurssi on toisinaan kysellyt blogissaan, saavatko jotkut ihan oikeasti palkkansa ilman, että kukaan valvoo työn laatua. Viimeisimpien kokemusten perusteella Resurssille on selvinnyt, että vastaus todellakin on: "KYLLÄ!"
Resurssi on jo aiemmin maininnut ala-asteesta, jossa oppilaisiin kehotettiin suhtautumaan kuin ongelmajätteeseen. Resurssi on myös maininnut, että tuntien pitäminen kyseisellä koululla on sangen haasteellista. Suurelta osin tämä on seurausta siitä, että koulun rehtori ei ottanut huomioon Resurssin muita sitoomuksia (jotka Resurssin, Kaupungin ja muiden Resurssin palveluksia käyttävien koulujen rehtorien toimesta hänelle kerrottiin) ja Resurssin siirtyminen varsinaiselta virkakoululta ko. koululle vie sen verran aikaa, että kouluavustaja ehtii yleensä päästää oppilaat luokkaan ennen kuin Resurssi ehtii paikalle.
Kun Resurssi tuonoin-taannoin saapui (nippa-nappa ajoissa) opetustilanteeseen, huomasi Resurssi hämmästyksekseen paikalla tyypillisen siiderinturvottaman 25-v. kantasuomalaisen tyttösen ja kaksi pientä ulkonäön perusteella ei-kantasuomalaista pikkupoikaa. Kun Resurssi avasi luokan oven, paimensi siiderinturvottama pojat istumaan (mihinsattuu pulpetteihin) ja vetäytyi ovensuuhun kyllästyneen näköisenä. Seurasi keskustelu:
Resurssi (R): "Toitko sinä minulle uusia oppilaita?"
Siiderinturvottama (ST): "Y-hym."
R: "Keitäs nämä uudet oppilaat ovat?"
ST: "Ali A. ja Ali O." (Osoittaa sormella eikä tosiaankaan käytä kuin sukunimen ensimmäistä kirjainta.)
R: "No, minkä ikäisiä nämä ovat?"
ST: Olankohautus.
R: "No, millä luokalla nämä ovat?"
ST: "Eka ja toka."
R: "Mitkä taidot, mitkä tiedot, mitä taustoja?"
ST: Olankohautus.
R: "Milloin tulleet Suomeen?"
ST: "Syksyllä kai."
R: "Osaavatko suomea, osaavatko kirjoittaa, osaavatko lukea?"
ST: "Kai ne puhetta jonkinverran ymmärtää, mutta ei ne vissiin lukea tai kirjoittaa osaa eikä oikein puhuakaan."
R: "No miten heitä sitten pitäisi opettaa?"
ST: "No eikös ne täällä mene muiden seassa?"
No meneehän ne, mutta jonkinlainen ennakkotieto uusista oppilaista ja jonkinlainen taustoitus olisi ollut erittäin kiva. Resurssi poistui koululta tuntien äärimmäistä vihaa ja halveksuntaa niin koulun johtohenkilöstöä kuin mamu-opettajia kohtaan.
Seuraavana maanantaina Resurssi saapui jälleen pitämään Äärimmäisen eksoottisen opetettavan aineensa tuntia ja huomasi käytävässä saman siiderinturvottaman tällä kertaa hieman isomman tuntemattoman, ei-kantasuomalaisen tytön kanssa. Ja taas keskusteltiin:
R: "Kukas tämä on?"
ST: "Shitsotlsaoaitnalsn-jotakin."
R: "Tiedot, taidot, taustat, ikä?"
ST: "Kutosella, ei ymmärrä eikä kykene tuottamaan suomea millään tasolla tai tavalla."
R: "Onko vielä tulossa uusia oppilaita valmistavalta luokalta?"
ST: "Ehkä kaksi."
Resurssi oli yrittänyt, muttei jostakin syystä onnistunut, tulostamaan tunnin materiaalin kouluavustajalle etänä. Siispä Resurssilla oli tulostamisessa riittävän hyvä syy kävellä koulun opettajainhuoneeseen. Kun Resurssi saapasteli huoneeseen, keskustelu ikään kuin vaimeni ja Resurssi havaitsi kollegojen tuijottavan Resurssia sangen hämmästyneenä. Ilmeisesti ala-asteella ei ole totuttu siihen, että opettaja A) polttaa päreensä totaalisesti, B) antaa päreiden palamisen näkyä naamaltaan kohtuullisen selvästi. Sattuipa siinä rehtorikin tulla touhottamaan vastaan ja Resurssin kysäistessä uusista oppilaista, oli vastaus vähintäänkin mielenkiintoinen. "En minä tiedä näistä asioista mitään ja noista hommista minä olen tippunut kärryiltä jo aikoja sitten!"
Resurssi opettaa tällä hetkellä kahdella 500+ oppilaan ja yhdellä n. 400 oppilaan yläasteella ja tietää, että rehtorit tietävät melkoisen tarkkaan kaikkien vähänkään erityisempien oppilaiden sijoituksen minuutin tarkkuudella. Nyt alle 200 oppilaan ala-asteen rehtori kertoo, ettei tiedä oppilaiden sijoituksia eikä ole niistä edes kiinnostunut.
Resurssia vitutti vielä seuraavana päivänä niin, että silmä oli pudota päästä. Itse tapahtuma hetkellä, rehtorin vastauksen kuullessaan, Resurssi ajatteli ensin syyllistyä törkeään pahoinpitelyyn, hetken harkittuaan lievään pahoinpitelyyn ja riittävästi tahdonvoimaa kerättyään, lopulta kääntyi kannoillaan ja poistui paikoiltaan mitään sanomatta.
Tosin, kun rehtori laukaisi perään vielä kuolemattoman sloganinsa "älä ole surullinen, jos ovat koulussa, mutta ole iloinen, jos eivät ole koulussa", olii Resurssi kiekata takaisin, ottaa hra rehtorin nenän pois ja katsoa, valuuko ulos kusen lisäksi myös aivoja. Mutta jätti sitten kuitenkin tekemättä, vaikkakin vähältä piti.
Onneksi on joulu.
KATKASE!
Resurssi on jo aiemmin maininnut ala-asteesta, jossa oppilaisiin kehotettiin suhtautumaan kuin ongelmajätteeseen. Resurssi on myös maininnut, että tuntien pitäminen kyseisellä koululla on sangen haasteellista. Suurelta osin tämä on seurausta siitä, että koulun rehtori ei ottanut huomioon Resurssin muita sitoomuksia (jotka Resurssin, Kaupungin ja muiden Resurssin palveluksia käyttävien koulujen rehtorien toimesta hänelle kerrottiin) ja Resurssin siirtyminen varsinaiselta virkakoululta ko. koululle vie sen verran aikaa, että kouluavustaja ehtii yleensä päästää oppilaat luokkaan ennen kuin Resurssi ehtii paikalle.
Kun Resurssi tuonoin-taannoin saapui (nippa-nappa ajoissa) opetustilanteeseen, huomasi Resurssi hämmästyksekseen paikalla tyypillisen siiderinturvottaman 25-v. kantasuomalaisen tyttösen ja kaksi pientä ulkonäön perusteella ei-kantasuomalaista pikkupoikaa. Kun Resurssi avasi luokan oven, paimensi siiderinturvottama pojat istumaan (mihinsattuu pulpetteihin) ja vetäytyi ovensuuhun kyllästyneen näköisenä. Seurasi keskustelu:
Resurssi (R): "Toitko sinä minulle uusia oppilaita?"
Siiderinturvottama (ST): "Y-hym."
R: "Keitäs nämä uudet oppilaat ovat?"
ST: "Ali A. ja Ali O." (Osoittaa sormella eikä tosiaankaan käytä kuin sukunimen ensimmäistä kirjainta.)
R: "No, minkä ikäisiä nämä ovat?"
ST: Olankohautus.
R: "No, millä luokalla nämä ovat?"
ST: "Eka ja toka."
R: "Mitkä taidot, mitkä tiedot, mitä taustoja?"
ST: Olankohautus.
R: "Milloin tulleet Suomeen?"
ST: "Syksyllä kai."
R: "Osaavatko suomea, osaavatko kirjoittaa, osaavatko lukea?"
ST: "Kai ne puhetta jonkinverran ymmärtää, mutta ei ne vissiin lukea tai kirjoittaa osaa eikä oikein puhuakaan."
R: "No miten heitä sitten pitäisi opettaa?"
ST: "No eikös ne täällä mene muiden seassa?"
No meneehän ne, mutta jonkinlainen ennakkotieto uusista oppilaista ja jonkinlainen taustoitus olisi ollut erittäin kiva. Resurssi poistui koululta tuntien äärimmäistä vihaa ja halveksuntaa niin koulun johtohenkilöstöä kuin mamu-opettajia kohtaan.
Seuraavana maanantaina Resurssi saapui jälleen pitämään Äärimmäisen eksoottisen opetettavan aineensa tuntia ja huomasi käytävässä saman siiderinturvottaman tällä kertaa hieman isomman tuntemattoman, ei-kantasuomalaisen tytön kanssa. Ja taas keskusteltiin:
R: "Kukas tämä on?"
ST: "Shitsotlsaoaitnalsn-jotakin."
R: "Tiedot, taidot, taustat, ikä?"
ST: "Kutosella, ei ymmärrä eikä kykene tuottamaan suomea millään tasolla tai tavalla."
R: "Onko vielä tulossa uusia oppilaita valmistavalta luokalta?"
ST: "Ehkä kaksi."
Resurssi oli yrittänyt, muttei jostakin syystä onnistunut, tulostamaan tunnin materiaalin kouluavustajalle etänä. Siispä Resurssilla oli tulostamisessa riittävän hyvä syy kävellä koulun opettajainhuoneeseen. Kun Resurssi saapasteli huoneeseen, keskustelu ikään kuin vaimeni ja Resurssi havaitsi kollegojen tuijottavan Resurssia sangen hämmästyneenä. Ilmeisesti ala-asteella ei ole totuttu siihen, että opettaja A) polttaa päreensä totaalisesti, B) antaa päreiden palamisen näkyä naamaltaan kohtuullisen selvästi. Sattuipa siinä rehtorikin tulla touhottamaan vastaan ja Resurssin kysäistessä uusista oppilaista, oli vastaus vähintäänkin mielenkiintoinen. "En minä tiedä näistä asioista mitään ja noista hommista minä olen tippunut kärryiltä jo aikoja sitten!"
Resurssi opettaa tällä hetkellä kahdella 500+ oppilaan ja yhdellä n. 400 oppilaan yläasteella ja tietää, että rehtorit tietävät melkoisen tarkkaan kaikkien vähänkään erityisempien oppilaiden sijoituksen minuutin tarkkuudella. Nyt alle 200 oppilaan ala-asteen rehtori kertoo, ettei tiedä oppilaiden sijoituksia eikä ole niistä edes kiinnostunut.
Resurssia vitutti vielä seuraavana päivänä niin, että silmä oli pudota päästä. Itse tapahtuma hetkellä, rehtorin vastauksen kuullessaan, Resurssi ajatteli ensin syyllistyä törkeään pahoinpitelyyn, hetken harkittuaan lievään pahoinpitelyyn ja riittävästi tahdonvoimaa kerättyään, lopulta kääntyi kannoillaan ja poistui paikoiltaan mitään sanomatta.
Tosin, kun rehtori laukaisi perään vielä kuolemattoman sloganinsa "älä ole surullinen, jos ovat koulussa, mutta ole iloinen, jos eivät ole koulussa", olii Resurssi kiekata takaisin, ottaa hra rehtorin nenän pois ja katsoa, valuuko ulos kusen lisäksi myös aivoja. Mutta jätti sitten kuitenkin tekemättä, vaikkakin vähältä piti.
Onneksi on joulu.
KATKASE!
lauantai 26. marraskuuta 2011
Salapoliisityötä
Resurssin koulussa oli teemapäivä. Yseillä toisen asteen opintoihin tutustuminen, seiskoilla valinnaisaineisiin tutustuminen ja kaseilla... Niin, mitäs kaseille keksittäisiin? Ratkaisu oli kutsua hoitsuopiskelijat pitämään ohjelmaa kaseille.
Resurssi sai yhden kasiluokan pojat paimennettavakseen halki pirullisten rastien, jotka olivat laatineet parikymppiset naisihmiset.
Resurssin mielestä homma meni putkeen, sillä vaikka luokan pojat ovat hankalan maineessa opettajien keskuudessa, on Resurssi oppilaiden keskuudessa hankalan maineessa, eikä ryhmän kanssa ole koskaan ollut isompia ongelmia. Lisäksi käytännönhommat (ensiapu, elvytys) ovat juuri sitä, mitä ryhmä kaipaakin.
Mutta, mutta. Pari päivää harjoituksen jälkeen ryhmän luokanvalvoja ilmestyi Resurssin tykö naama mustana. "Kaveruus"-rastilla nimittäin kirjailtiin jokaiselle oppilaalle oma pahvisydän, jolle ryhmän muut oppilaat saivat kirjoittaa positiivisia asioita sydämen omistajasta. Kuitenkin oli yhden ryhmän jäsenen sydämestä löydetty tekstit "homo", "kusipää" ja "ääliö", joista etenkin kahta viimeksi mainittua on vaikea pitää positiivisina luonnehdintoina kenestäkään. Nyt luokanvalvojan mielestä olisi syytä selvittää, kuka/ketkä ovat kirjoitteluun syyllistyneet.
Resurssi oli tietenkin samaa mieltä, etenkin, kun porukka oli Resurssin vastuulla tapahtumahetkellä. Tosin Resurssin mieleen juolahti asia, joka vaati varmistuksen. Oliko tekstit varmasti kirjoitettu luokkatilassa, eikä jälkeenpäin. "Kyllä. Tekstit on varmasti kirjoitettu luokkatilassa."
Resurssi sopi luokanvalvojan kanssa, että tämä tulee seuraavalla ryhmän tunnilla luokkaan ja kaksissa miehin puristetaan oppilaista syyllinen/syylliset selville.
Koitti tunti ja tilinteon hetki. Resurssi oli kerännyt grobiaanista raivoa pitkin päivää ja oli valmis kolmanteen asteeseen. Tosin luokanvalvoja aloitti homman Resurssin mielestä jotenkin omituisesti ja nurinkurisesti, mutta Resurssi ajatteli, että tietenkin se omansa tuntee. Epäillyt kävivät yksi kerrallaan tunnistamassa tekstejään ja alkoivat käydä vähiin. Samalla Resurssi huomasi, että kun "positiiviset" ilmaukset oli kirjoitettu puuväreillä, joita luokassa silloin aikoinaan käytettiin, oli haukkumasanat kirjoitettu lyijykynällä.
Resurssi ajatteli oikaista hieman, otti uhrin käytävään ja kysyi, tiesikö tämä syyllisen. "Uhri" oli tavattoman hämmästynyt ja ihmetteli, että mihin syyllinen piti löytää. Resurssi sitten kysymään, että tiesikö "uhri", että sydämeen oli kirjoitettu erinäisiä haukkumasanoja. "Uhri" ei tiennyt. Edelleen kysyttäessä "uhri" kertoi, että oli "kaveruus"-rasti jälkeen ottanut ja nakannut sydämensä naulakon päälle. Haukkumasanoja siinä ei tuossa vaiheessa ollut ollut.
Siispä Resurssi marssi takaisin luokkaan ja julisti Salomonin tapaan jutun ratkaistuksi. Luokanvalvoja jaksoi loppuviikon marista, että kyllä ne sanat selvästi oli kirjoitettu siellä luokassa ja juttu pitäisi ratkaista. Syyllinenkin meillä tuntui olevan jo selvillä.
Eli koko touhulle ei siis ollut mitään pohjaa eikä perustaa. Lähdettiin syyttämään oppilaita mutu-pohjalta, eikä varmistettu uhrilta, mitä oli tapahtunut ja milloin. Sinänsä asiaan tarttumisessa ei ollut mitään väärää. Nyt vain kiivettiin perä edellä puuhun. Ja haaskattiin kahden aikuisen aikaa Resurssin tapauksessa puolen tunnin, luokanvalvojan tapauksessa neljän tunnin verran.
Oireellista on, että tapaus ei ole ainutlaatuinen. "Sejase varmasti nuuskaa. Purista Resurssi siitä tieto ulos." tai "Tuojatuo ihan varmaan varastaa ja myy pelejä. Tee asialle jotakin." jne. OK! Jos Sejase tai Tuojatuo harjoittaa rikollista toimintaansa kouluaikaan koulun alueella, Resurssi tarttuu hommaan. Jos toiminta tapahtuu jossakin muualla joskus muulloin, ei se ole Resurssin asia puuttua siihen. Lisäksi pitää olla näyttöä siitä, että Sejase tai Tuojatuo on OIKEASTI touhunnut moitittavia juttuja. Pelkkä häiriökäytös, hienhaju tai ruma naama eivät valitettavasti riitä siihen, että Resurssi hakkaa koulun kellarissa tunnustuksen ulos kaikista koulun tuhmista pojista, vaikka osa naisopettajista niin haluaisikin.
Mutta sitä se on. Itsellä ei riitä pokka tarttua asioihin, mutta toisia kyllä ollaan usuttamassa hommiin, jotka eivät näille edes kuulu!
Resurssi sai yhden kasiluokan pojat paimennettavakseen halki pirullisten rastien, jotka olivat laatineet parikymppiset naisihmiset.
Resurssin mielestä homma meni putkeen, sillä vaikka luokan pojat ovat hankalan maineessa opettajien keskuudessa, on Resurssi oppilaiden keskuudessa hankalan maineessa, eikä ryhmän kanssa ole koskaan ollut isompia ongelmia. Lisäksi käytännönhommat (ensiapu, elvytys) ovat juuri sitä, mitä ryhmä kaipaakin.
Mutta, mutta. Pari päivää harjoituksen jälkeen ryhmän luokanvalvoja ilmestyi Resurssin tykö naama mustana. "Kaveruus"-rastilla nimittäin kirjailtiin jokaiselle oppilaalle oma pahvisydän, jolle ryhmän muut oppilaat saivat kirjoittaa positiivisia asioita sydämen omistajasta. Kuitenkin oli yhden ryhmän jäsenen sydämestä löydetty tekstit "homo", "kusipää" ja "ääliö", joista etenkin kahta viimeksi mainittua on vaikea pitää positiivisina luonnehdintoina kenestäkään. Nyt luokanvalvojan mielestä olisi syytä selvittää, kuka/ketkä ovat kirjoitteluun syyllistyneet.
Resurssi oli tietenkin samaa mieltä, etenkin, kun porukka oli Resurssin vastuulla tapahtumahetkellä. Tosin Resurssin mieleen juolahti asia, joka vaati varmistuksen. Oliko tekstit varmasti kirjoitettu luokkatilassa, eikä jälkeenpäin. "Kyllä. Tekstit on varmasti kirjoitettu luokkatilassa."
Resurssi sopi luokanvalvojan kanssa, että tämä tulee seuraavalla ryhmän tunnilla luokkaan ja kaksissa miehin puristetaan oppilaista syyllinen/syylliset selville.
Koitti tunti ja tilinteon hetki. Resurssi oli kerännyt grobiaanista raivoa pitkin päivää ja oli valmis kolmanteen asteeseen. Tosin luokanvalvoja aloitti homman Resurssin mielestä jotenkin omituisesti ja nurinkurisesti, mutta Resurssi ajatteli, että tietenkin se omansa tuntee. Epäillyt kävivät yksi kerrallaan tunnistamassa tekstejään ja alkoivat käydä vähiin. Samalla Resurssi huomasi, että kun "positiiviset" ilmaukset oli kirjoitettu puuväreillä, joita luokassa silloin aikoinaan käytettiin, oli haukkumasanat kirjoitettu lyijykynällä.
Resurssi ajatteli oikaista hieman, otti uhrin käytävään ja kysyi, tiesikö tämä syyllisen. "Uhri" oli tavattoman hämmästynyt ja ihmetteli, että mihin syyllinen piti löytää. Resurssi sitten kysymään, että tiesikö "uhri", että sydämeen oli kirjoitettu erinäisiä haukkumasanoja. "Uhri" ei tiennyt. Edelleen kysyttäessä "uhri" kertoi, että oli "kaveruus"-rasti jälkeen ottanut ja nakannut sydämensä naulakon päälle. Haukkumasanoja siinä ei tuossa vaiheessa ollut ollut.
Siispä Resurssi marssi takaisin luokkaan ja julisti Salomonin tapaan jutun ratkaistuksi. Luokanvalvoja jaksoi loppuviikon marista, että kyllä ne sanat selvästi oli kirjoitettu siellä luokassa ja juttu pitäisi ratkaista. Syyllinenkin meillä tuntui olevan jo selvillä.
Eli koko touhulle ei siis ollut mitään pohjaa eikä perustaa. Lähdettiin syyttämään oppilaita mutu-pohjalta, eikä varmistettu uhrilta, mitä oli tapahtunut ja milloin. Sinänsä asiaan tarttumisessa ei ollut mitään väärää. Nyt vain kiivettiin perä edellä puuhun. Ja haaskattiin kahden aikuisen aikaa Resurssin tapauksessa puolen tunnin, luokanvalvojan tapauksessa neljän tunnin verran.
Oireellista on, että tapaus ei ole ainutlaatuinen. "Sejase varmasti nuuskaa. Purista Resurssi siitä tieto ulos." tai "Tuojatuo ihan varmaan varastaa ja myy pelejä. Tee asialle jotakin." jne. OK! Jos Sejase tai Tuojatuo harjoittaa rikollista toimintaansa kouluaikaan koulun alueella, Resurssi tarttuu hommaan. Jos toiminta tapahtuu jossakin muualla joskus muulloin, ei se ole Resurssin asia puuttua siihen. Lisäksi pitää olla näyttöä siitä, että Sejase tai Tuojatuo on OIKEASTI touhunnut moitittavia juttuja. Pelkkä häiriökäytös, hienhaju tai ruma naama eivät valitettavasti riitä siihen, että Resurssi hakkaa koulun kellarissa tunnustuksen ulos kaikista koulun tuhmista pojista, vaikka osa naisopettajista niin haluaisikin.
Mutta sitä se on. Itsellä ei riitä pokka tarttua asioihin, mutta toisia kyllä ollaan usuttamassa hommiin, jotka eivät näille edes kuulu!
lauantai 19. marraskuuta 2011
Äärimmäisen eksoottisesta aineesta
Resurssi opettaa äärimmäisen eksoottista oppiainetta nyt toista vuotta ja on tullut aika tehdä pientä summausta.
Positiivista:
+ Kokemus. Äärimmäisen eksoottinen oppiaine on tosiaankin eksoottinen ja tietoa joutuu hakemaan tosissaan, että suunsa uskaltaa aukaista. Lisäksi pelkästään maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opettaminen ilman minkäänlaista koulutusta tai pätevyyttä tuo omat haasteensa. Jos tästä selviää, ei suomalainen peruskoulu voi juuri haasteita enää esittää.
+ Palkka. TVA-lisä, yhteisöllisyyslisä, kilometrikorvaukset, huojennukset näkyvät tilipussissa ihan kivasti, kunhan ne hamassa tulevaisuudessa maksetaan, vaikka kollegat aina muistuttavat, että verottaja vie käytännössä kaiken, eikä ylimääräisiä hommia kannata tehdä. Rikastumaan ei Resurssi tietenkään pääse, mutta "lisänä rikka rokassa ja hämähäkki kattilassa" sanoi jo mummo-vainaa aikoinaan.
+ Resurssi on nyt kaupungille korvaamaton. Laajoista etsinnöistä huolimatta kaupunki ei löytänyt muita vapaaehtoisia äärimmäisen eksoottista oppiainetta opettamaan. Kyseessä on oppiaine, jonka opetuksen lakkauttaminen ilman perustavaa laatua olevia muutoksia koko suomalaisessa yhteiskunnassa herättää Helvetillisen mekkalan valtakunnallisessa mediassa ja yleistä mielenkiintoa kansainvälisessä mediassa, joten kaupungin on pakko pitää Resurssista kiinni. Siispä se, että virkaa ei ole ja pääasiallisen opetettavan oppiaineen työsuhde on päättyy (varmasti olosuhteista johtuen) tammikuussa, tilanne ei huolestuta Resurssia.
Negatiivista:
- Miksi ihmeessä katsomuksellisten aineiden opetusta ei ole päivitetty vastaamaan 2000-luvun tilannetta? Uskonnot hiuksista hittoon peruskoulusta ja ET kunnon opetusmateriaaleilla ja opettajilla tilalle. Jokainen uskonto hoitaa oman opetuksensa parhaaksi katsomallaan tavalla. Kyse ei siis ole nyt uskonnonvastaisesta hyökkäyksestä, vaan siitä, että Resurssin mielestä uskonto on sen verran perskohtainen asia, että peruskoulun tehtävä ei ole tuputtaa sitä kaikella painollaan ja arvovallallaan, vaan jokainen yksilö ja perhe tehköön itse omat ratkaisunsa asian suhteen.
- Mamu-opetus on Suomalaisessa peruskoulussa hanurista! Resurssi pystyy tekemään vertailua opetuksen järjestämisestä neljän koulun (kaksi ala-astetta, kaksi yläastetta) kesken eikä Resurssi osaa kuin istua ja viheltää.
Toisella ala-asteella opiskellaan, kuten koulussa opiskellaan. Oppilaat kuuntelevat, kysyvät (viittaamalla), jos eivät ymmärrä, tekevät tehtäviä parhaan kykynsä mukaan, kysyvät (viittaamalla), jos eivät ymmärrä ja vastaavat kun kysytään. Toisella ala-asteella n. 75% energiasta menee sanoihin "HILJAA!", "ISTU PAIKALLASI!" ja "NYT SE NAAMA UMPEEN, PERSE PENKKIIN, KYNÄ KÄTEEN JA HOMMIIN TAI VERI LENTÄÄ!", kun oppilaat ovat kuin riihipiruja.
Arvatkaa kaksi kertaa, kumman koulun rehtori keskusteluissa kertoi, että heillä lähtökohta on, että mamu-oppilas on kuin kuka tahansa oppilas. Tarvitsee tietenkin tukea kieleen & kulttuuriin liittyvissä asioissa, mutta ylimääräistä sikaa ei annetta, kuten ei bonuksiakaan. Vastaavasti toisen koulun rehtori kehotti suhtautumaan tilanteeseen sloganin: "En ole surullinen, kun oppilas on koulussa, mutta olen iloinen kun hän on pois koulusta." mukaan.
Toisella yläasteella oppilaat istuvat hiljaa kuin kirkossa, eivät viittaa, eivät reagoi mihinkään ärsykkeisiin ja vetoavat heikkoon kielitaitoonsa. Nimenomaan viimeisessä asiassa ei ole tapahtunut minkäänlaista edistystä reiluun vuoteen. Tekevät kyllä, mitä määrätään, mutta robotti tai opetettu elukka tekee jutut yhtä konemaisesti. Vastaavasti toisella yläasteella keskustellaan opettajan kanssa, oppilaiden kesken, tehdään hommia, huudetaan, tehdään lisää hommia ja käydään läpi ylipäänsäkin normaalia opetustapahtumaa suomalaisella yläasteella.
Arvatkaa, kummalla koululla politiikkana on pitää mamu-oppilaat mahdollisimman lyhyen aikaa valmistavalla luokalla "omassa porukassa", ja välittömästi kielitaidon antaessa myöten, heidät sijoitetaan normiluokkiin. Toisella koululla taas valmistava luokka pitää oppilaistaan kiinni tiukasti, eikä heitä lainata kuin harvoihin ja valittuihin aineisiin. Muita aineita opiskellaan periaatteella "Paljon detaljeja, paljon sanoja, joita opiskellaan puhtaalla ja oikealla yleiskielellä".
Hupaisa oli myös Resurssin esittely tällä koululla. Resurssi on keski-iän aloittanut, keskikokoinen, mustiinpukeutunut kaljupää teräskärkitennareissa, joka on joskus ollut "vakavamielisissä keskusteluissa" "isojen poikien" kanssa, eikä ole hävinnyt. Mamu-opettaja aloitti tunnin: "Tässä on Resurssi. Hän on viisas mies. Tutustukaa häneen. Ihastukaa häneen. Rakastukaa häneen. Kylpekää hänen viisaudessaan. Rakastukaa hänen tietoihinsa. Jne." Osa tyypeistä tulee konfliktien keskeltä erilaisilta pakolaisleireiltä ja vastaanottokeskuksista, eikä ensimmäinen reaktio valkoihoisen reisitaskuhousu-maihari-kaljupään nähdessä ole "Rakastun tuohon!" vaan jotakin ihan muuta.
- Kukaan ei oikeasti piittaa paskaakaan, mitä Resurssi äärimmäisen eksoottisessa oppiaineessa puuhaa. Kaksi edellistä vuotta oppiainetta opettanut opettaja oli hoksannut saman, eikä kontrolloinut poissaoloja. Oppilaat hoksasivat asian nopeasti, joten opettaja sai istua oppitunnit yksin, palkkaa nostaen. Oppilaiden huonoin arvosana oli 8, paras 10. Resurssi kontrolloi poissaolot ja antaa arvosanat, kuten muillakin oppitunneilla. Poissaoloja on, kuten muillakin oppitunneilla.
Ihmetystä kollegoissa herättää, kun Resurssi kertoi, miten paljon yhden oppitunnin tekemiseen menee aikaa. Resurssinkaltaiselle humanisti-aineenopettajalle on ongelmallista, kun yht'äkkiä oppilaana on luki-taidoton ekaluokkalainen. Lisäksi samalla pitäisi opettaa ylivilkasta kutosluokkalaista (viimevuonna ysiluokkalaista). Näistä on selvitty, mutta aikaa menee. Ihmetystä myös herätti, ettei pelkästään lueta kirjaa (1.-9.-luokkalaisille sama toistasataasivuinen pläjäys, jota Resurssi ei tekstipainotteisuuden ja paskuuden vuoksi käyttäisi edes 9.-luokkalaiselle kantasuomalaiselle), vaan käydään netissä, tehdään ryhmätöitä, keskustellaan jne. Suomennettuna Resurssin odotetaan pitävän oppilaat talossa n. 45-75 (yhdessä koulussa jaksojärjestelmä) minuuttia ja käärivän rahat mahdollisimman helpolla. Rehtoreilla ja koulutoimella on hyvä omatunto ja Resurssi on kusessa, jos jotakin sattuu.
Summa summarum. Resurssi päättikin alusta asti, että homma tehdään ihan toisin.
A) Oppilaille ollaan yhtä ilkeitä mulkkuja kuin muissakin oppiaineissa. Rikkeistä rangaistaan ja tunneilla joutuu tekemään jotakin.
B) Äärimmäisen eksoottinen oppiaine on oppiaine siinä missä muutkin. Sitä opetetaan parhaalla mahdollisella tiedolla ja parhaalla mahdollisella taidolla.
Vaikutus oli, että molempien "mukavien" koulujen rehtorit ovat ilmoittaneet, että vaativat koulutoimelta jatkopestiä Resurssille. "Mukavan" yläasteen oppilaat ilmoittivat, että jos opettaja vaihtuu, äärimmäisen eksoottinen oppiaine vaihtuu ET:ksi ja oppilaat järjestävät mielenosoituksen, jonne kutsutaan median edustajat. Muilla kouluilla esimiehet eivät ole reagoineet mihinkään, mitenkään.
Mutta näillä mennään.
Positiivista:
+ Kokemus. Äärimmäisen eksoottinen oppiaine on tosiaankin eksoottinen ja tietoa joutuu hakemaan tosissaan, että suunsa uskaltaa aukaista. Lisäksi pelkästään maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opettaminen ilman minkäänlaista koulutusta tai pätevyyttä tuo omat haasteensa. Jos tästä selviää, ei suomalainen peruskoulu voi juuri haasteita enää esittää.
+ Palkka. TVA-lisä, yhteisöllisyyslisä, kilometrikorvaukset, huojennukset näkyvät tilipussissa ihan kivasti, kunhan ne hamassa tulevaisuudessa maksetaan, vaikka kollegat aina muistuttavat, että verottaja vie käytännössä kaiken, eikä ylimääräisiä hommia kannata tehdä. Rikastumaan ei Resurssi tietenkään pääse, mutta "lisänä rikka rokassa ja hämähäkki kattilassa" sanoi jo mummo-vainaa aikoinaan.
+ Resurssi on nyt kaupungille korvaamaton. Laajoista etsinnöistä huolimatta kaupunki ei löytänyt muita vapaaehtoisia äärimmäisen eksoottista oppiainetta opettamaan. Kyseessä on oppiaine, jonka opetuksen lakkauttaminen ilman perustavaa laatua olevia muutoksia koko suomalaisessa yhteiskunnassa herättää Helvetillisen mekkalan valtakunnallisessa mediassa ja yleistä mielenkiintoa kansainvälisessä mediassa, joten kaupungin on pakko pitää Resurssista kiinni. Siispä se, että virkaa ei ole ja pääasiallisen opetettavan oppiaineen työsuhde on päättyy (varmasti olosuhteista johtuen) tammikuussa, tilanne ei huolestuta Resurssia.
Negatiivista:
- Miksi ihmeessä katsomuksellisten aineiden opetusta ei ole päivitetty vastaamaan 2000-luvun tilannetta? Uskonnot hiuksista hittoon peruskoulusta ja ET kunnon opetusmateriaaleilla ja opettajilla tilalle. Jokainen uskonto hoitaa oman opetuksensa parhaaksi katsomallaan tavalla. Kyse ei siis ole nyt uskonnonvastaisesta hyökkäyksestä, vaan siitä, että Resurssin mielestä uskonto on sen verran perskohtainen asia, että peruskoulun tehtävä ei ole tuputtaa sitä kaikella painollaan ja arvovallallaan, vaan jokainen yksilö ja perhe tehköön itse omat ratkaisunsa asian suhteen.
- Mamu-opetus on Suomalaisessa peruskoulussa hanurista! Resurssi pystyy tekemään vertailua opetuksen järjestämisestä neljän koulun (kaksi ala-astetta, kaksi yläastetta) kesken eikä Resurssi osaa kuin istua ja viheltää.
Toisella ala-asteella opiskellaan, kuten koulussa opiskellaan. Oppilaat kuuntelevat, kysyvät (viittaamalla), jos eivät ymmärrä, tekevät tehtäviä parhaan kykynsä mukaan, kysyvät (viittaamalla), jos eivät ymmärrä ja vastaavat kun kysytään. Toisella ala-asteella n. 75% energiasta menee sanoihin "HILJAA!", "ISTU PAIKALLASI!" ja "NYT SE NAAMA UMPEEN, PERSE PENKKIIN, KYNÄ KÄTEEN JA HOMMIIN TAI VERI LENTÄÄ!", kun oppilaat ovat kuin riihipiruja.
Arvatkaa kaksi kertaa, kumman koulun rehtori keskusteluissa kertoi, että heillä lähtökohta on, että mamu-oppilas on kuin kuka tahansa oppilas. Tarvitsee tietenkin tukea kieleen & kulttuuriin liittyvissä asioissa, mutta ylimääräistä sikaa ei annetta, kuten ei bonuksiakaan. Vastaavasti toisen koulun rehtori kehotti suhtautumaan tilanteeseen sloganin: "En ole surullinen, kun oppilas on koulussa, mutta olen iloinen kun hän on pois koulusta." mukaan.
Toisella yläasteella oppilaat istuvat hiljaa kuin kirkossa, eivät viittaa, eivät reagoi mihinkään ärsykkeisiin ja vetoavat heikkoon kielitaitoonsa. Nimenomaan viimeisessä asiassa ei ole tapahtunut minkäänlaista edistystä reiluun vuoteen. Tekevät kyllä, mitä määrätään, mutta robotti tai opetettu elukka tekee jutut yhtä konemaisesti. Vastaavasti toisella yläasteella keskustellaan opettajan kanssa, oppilaiden kesken, tehdään hommia, huudetaan, tehdään lisää hommia ja käydään läpi ylipäänsäkin normaalia opetustapahtumaa suomalaisella yläasteella.
Arvatkaa, kummalla koululla politiikkana on pitää mamu-oppilaat mahdollisimman lyhyen aikaa valmistavalla luokalla "omassa porukassa", ja välittömästi kielitaidon antaessa myöten, heidät sijoitetaan normiluokkiin. Toisella koululla taas valmistava luokka pitää oppilaistaan kiinni tiukasti, eikä heitä lainata kuin harvoihin ja valittuihin aineisiin. Muita aineita opiskellaan periaatteella "Paljon detaljeja, paljon sanoja, joita opiskellaan puhtaalla ja oikealla yleiskielellä".
Hupaisa oli myös Resurssin esittely tällä koululla. Resurssi on keski-iän aloittanut, keskikokoinen, mustiinpukeutunut kaljupää teräskärkitennareissa, joka on joskus ollut "vakavamielisissä keskusteluissa" "isojen poikien" kanssa, eikä ole hävinnyt. Mamu-opettaja aloitti tunnin: "Tässä on Resurssi. Hän on viisas mies. Tutustukaa häneen. Ihastukaa häneen. Rakastukaa häneen. Kylpekää hänen viisaudessaan. Rakastukaa hänen tietoihinsa. Jne." Osa tyypeistä tulee konfliktien keskeltä erilaisilta pakolaisleireiltä ja vastaanottokeskuksista, eikä ensimmäinen reaktio valkoihoisen reisitaskuhousu-maihari-kaljupään nähdessä ole "Rakastun tuohon!" vaan jotakin ihan muuta.
- Kukaan ei oikeasti piittaa paskaakaan, mitä Resurssi äärimmäisen eksoottisessa oppiaineessa puuhaa. Kaksi edellistä vuotta oppiainetta opettanut opettaja oli hoksannut saman, eikä kontrolloinut poissaoloja. Oppilaat hoksasivat asian nopeasti, joten opettaja sai istua oppitunnit yksin, palkkaa nostaen. Oppilaiden huonoin arvosana oli 8, paras 10. Resurssi kontrolloi poissaolot ja antaa arvosanat, kuten muillakin oppitunneilla. Poissaoloja on, kuten muillakin oppitunneilla.
Ihmetystä kollegoissa herättää, kun Resurssi kertoi, miten paljon yhden oppitunnin tekemiseen menee aikaa. Resurssinkaltaiselle humanisti-aineenopettajalle on ongelmallista, kun yht'äkkiä oppilaana on luki-taidoton ekaluokkalainen. Lisäksi samalla pitäisi opettaa ylivilkasta kutosluokkalaista (viimevuonna ysiluokkalaista). Näistä on selvitty, mutta aikaa menee. Ihmetystä myös herätti, ettei pelkästään lueta kirjaa (1.-9.-luokkalaisille sama toistasataasivuinen pläjäys, jota Resurssi ei tekstipainotteisuuden ja paskuuden vuoksi käyttäisi edes 9.-luokkalaiselle kantasuomalaiselle), vaan käydään netissä, tehdään ryhmätöitä, keskustellaan jne. Suomennettuna Resurssin odotetaan pitävän oppilaat talossa n. 45-75 (yhdessä koulussa jaksojärjestelmä) minuuttia ja käärivän rahat mahdollisimman helpolla. Rehtoreilla ja koulutoimella on hyvä omatunto ja Resurssi on kusessa, jos jotakin sattuu.
Summa summarum. Resurssi päättikin alusta asti, että homma tehdään ihan toisin.
A) Oppilaille ollaan yhtä ilkeitä mulkkuja kuin muissakin oppiaineissa. Rikkeistä rangaistaan ja tunneilla joutuu tekemään jotakin.
B) Äärimmäisen eksoottinen oppiaine on oppiaine siinä missä muutkin. Sitä opetetaan parhaalla mahdollisella tiedolla ja parhaalla mahdollisella taidolla.
Vaikutus oli, että molempien "mukavien" koulujen rehtorit ovat ilmoittaneet, että vaativat koulutoimelta jatkopestiä Resurssille. "Mukavan" yläasteen oppilaat ilmoittivat, että jos opettaja vaihtuu, äärimmäisen eksoottinen oppiaine vaihtuu ET:ksi ja oppilaat järjestävät mielenosoituksen, jonne kutsutaan median edustajat. Muilla kouluilla esimiehet eivät ole reagoineet mihinkään, mitenkään.
Mutta näillä mennään.
perjantai 11. marraskuuta 2011
ATK:sta yleisesti
Resurssin kaupungissa on käytössä naisen nimellä varustettu järjestelmä, jolla voidaan viestiä koulun ja kodin välillä tai opettajan ja oppilaan välillä tai opettajan ja opettajan välillä.
Resurssin kaupunki on vaakittanut kyseisen järjestelmän pääkäyttäjän vakanssin eräälle Resurssin koulun opettajalle.
Resurssi ei tiedä, mutta Resurssi arvelee, että pääkäyttäjänä toimimisesta maksettava korvaus ei ole ihan pieni. Ainakin pääkäyttäjä voi olla esim. kaksi viikkoa pois varsinaisesta opettajanvirasta pelkästään pääkäyttämässä järjestelmäänsä.
Resurssi ei sinänsä kadehdi kenenkään osaa, sillä Resurssia on tänä syksynä siunattu ihan kiitettävästi maallisella hyvällä. Lisäksi Resurssi on ihan käsi tietotekniikan kanssa. Vehkeet saadaan toimimaan, muttei välttämättä tiedetä miten ja miksi. Kuitenkin joskus sitä miettii, mistä tyypit palkkansa saa. Resurssi on nimittäin käynyt pääkäyttäjän kanssa seuraavanlaisia keskusteluja:
Pääkäyttäjä (PK): "Miten mä saan tulostettua täällä?"
Resurssi (R): "Sun pitää valita tulostin sieltä Wordin tulostus-tsydemistä erikseen ja syöttää sitten sinne tunnusluku."
PK: "?"
R: "Avaa tekstinkäsittelyohjelma Word ja sieltä ota "Tiedosto"-polusta "Tulosta".
PK: "?"
R: "Aukase tuo. Paina tuosta. Ota tuo."
PK: "Miten?"
R: "Miksi sinä muuten täällä olet, kun sinähän saat samalla tavalla tulostettua omasta luokasta."
PK: "Siellä on tulostimesta muste loppu."
R: "Niin, mutta voit tulostaa sieltä luokasta tänne."
PK: "Ei kun mulla on muste loppu."
R: "Varmasti luokassa onkin, mutta voit tulostaa luokastasi tuohon samaan tulostimeen, johon äsken yritit."
PK: "En ole kuullutkaan. Ei pidä paikkaansa. Minulta on muste loppu. Minäpä menen ja yritän."
No, yritä pois, mutta uuden ATK-systeemin tultua se ei enää/vielä onnistukaan.
Keskustelu2:
PK: "Koneilla ei voi säilyttää mitään tiedostoja, koska koneet tyhjennetään kerran viikossa."
R: "Ei pidä paikkaansa. Resurssilla on tiedostoja koneella eikä ne ole hävinneet eikä myöskään selaimen kirjanmerkit ole hävinneet."
PK: "Ei pidä paikkaansa. Kuulema kaikki tiedostot häviää kerran viikossa."
R: "No kuulema varmaan, mutta kokemusperäisen tiedon mukaan ei häviä."
PK: "Ha-haa! Miksi sitten piti poistaa omat tiedostot ennen nykyiseen systeemiin siirtymistä?"
R: "Ei niitä tarvinnut poistaa, vaan ne kannatti tallettaa, koska ne hävisivät, kun koneet nollattiin uuteen järjestelmään siirryttäessä. Resurssi on tallettanut koneelle tietoa sen jälkeen ja se on säilynyt."
PK: "Mutta näin on sanottu, että kaikki häviää kerran viikossa!"
Sanotaanko, että enää en ihmettele, että koevarauslista tai oppilaiden poissaolot voivat kadota mystisesti perjantain ja maanantain välisenä yönä.
Resurssin kaupunki on vaakittanut kyseisen järjestelmän pääkäyttäjän vakanssin eräälle Resurssin koulun opettajalle.
Resurssi ei tiedä, mutta Resurssi arvelee, että pääkäyttäjänä toimimisesta maksettava korvaus ei ole ihan pieni. Ainakin pääkäyttäjä voi olla esim. kaksi viikkoa pois varsinaisesta opettajanvirasta pelkästään pääkäyttämässä järjestelmäänsä.
Resurssi ei sinänsä kadehdi kenenkään osaa, sillä Resurssia on tänä syksynä siunattu ihan kiitettävästi maallisella hyvällä. Lisäksi Resurssi on ihan käsi tietotekniikan kanssa. Vehkeet saadaan toimimaan, muttei välttämättä tiedetä miten ja miksi. Kuitenkin joskus sitä miettii, mistä tyypit palkkansa saa. Resurssi on nimittäin käynyt pääkäyttäjän kanssa seuraavanlaisia keskusteluja:
Pääkäyttäjä (PK): "Miten mä saan tulostettua täällä?"
Resurssi (R): "Sun pitää valita tulostin sieltä Wordin tulostus-tsydemistä erikseen ja syöttää sitten sinne tunnusluku."
PK: "?"
R: "Avaa tekstinkäsittelyohjelma Word ja sieltä ota "Tiedosto"-polusta "Tulosta".
PK: "?"
R: "Aukase tuo. Paina tuosta. Ota tuo."
PK: "Miten?"
R: "Miksi sinä muuten täällä olet, kun sinähän saat samalla tavalla tulostettua omasta luokasta."
PK: "Siellä on tulostimesta muste loppu."
R: "Niin, mutta voit tulostaa sieltä luokasta tänne."
PK: "Ei kun mulla on muste loppu."
R: "Varmasti luokassa onkin, mutta voit tulostaa luokastasi tuohon samaan tulostimeen, johon äsken yritit."
PK: "En ole kuullutkaan. Ei pidä paikkaansa. Minulta on muste loppu. Minäpä menen ja yritän."
No, yritä pois, mutta uuden ATK-systeemin tultua se ei enää/vielä onnistukaan.
Keskustelu2:
PK: "Koneilla ei voi säilyttää mitään tiedostoja, koska koneet tyhjennetään kerran viikossa."
R: "Ei pidä paikkaansa. Resurssilla on tiedostoja koneella eikä ne ole hävinneet eikä myöskään selaimen kirjanmerkit ole hävinneet."
PK: "Ei pidä paikkaansa. Kuulema kaikki tiedostot häviää kerran viikossa."
R: "No kuulema varmaan, mutta kokemusperäisen tiedon mukaan ei häviä."
PK: "Ha-haa! Miksi sitten piti poistaa omat tiedostot ennen nykyiseen systeemiin siirtymistä?"
R: "Ei niitä tarvinnut poistaa, vaan ne kannatti tallettaa, koska ne hävisivät, kun koneet nollattiin uuteen järjestelmään siirryttäessä. Resurssi on tallettanut koneelle tietoa sen jälkeen ja se on säilynyt."
PK: "Mutta näin on sanottu, että kaikki häviää kerran viikossa!"
Sanotaanko, että enää en ihmettele, että koevarauslista tai oppilaiden poissaolot voivat kadota mystisesti perjantain ja maanantain välisenä yönä.
torstai 10. marraskuuta 2011
Videoista ja korteista
Tykki siis saatiin.
Aihetta hurraahuutoihin ei kuitenkaan enää ole. Syysloman aikana Resurssin koululla tehtiin uudistus, etten sanoisi "parannus". Tietokoneita ei enää hallinnoi koulun ATK-vastaava, vaan yksityinen firma. Säästöjä kuulema tavoiteltiin ja niiden piti syntyä siitä, että... ööö... siis... No se nyt vaan on halvempaa ulkoistaa toimintoja!
Seuraukset perskohtaisella tasolla:
A) Resurssin luokan tietokone ei näytä videoita. ATK-vastaava tutki koneen ja diagnosoi viaksi päivittämättömän näyttökortin ajurin. ATK-vastaava tilasi päivityksen konetta hallinnoivalta firmalta, mutta olivat sitä mieltä, että yksittäistä konetta ei lähdetä päivittämään. Kun kuulivat, että sama vika vaivaa muitakin koneita, arvelivat, että on tässä niitä teidän koneita jo rassattu, eikä tuommoisia pikkuhommia nyt jakseta eikä ehditä hoitaa. ATK-vastaavalla ei ole admin-oikeuksia, joten se ei voi päivityksiä tehdä. Videoita ei siis katsota.
B) Koneelta ei pysty tulostamaan. Tai tämä vaatii tarkennuksen. Koneelta pystyy tulostamaan esim. 300 km:n päässä olevan kaupungin jokaisen koulun jokaiseen tulostimeen (n. 20 kpl), samoin 250 km:n päässä olevan kirkonkylän jokaisen koulun jokaiseen tulostimeen. sen sijaan Resurssi ei voi tulostaa seinäntakana olevaan kopiokoneeseen, tai muuhunkaan koululla olevaan tulostimeen, kuten vielä ennen syyslomaa. Tosin silloinkin yhteys oli niin hidas, että koneen vierelle kävelyn jälkeen sai vielä naputella jalalla lattiaa, ennen kuin paperi ilmestyi koneesta. Jospa se kävi siellä 300 km:n päässä kääntymässä jo silloin. Tulostusongelma ratkeaa kuulema jo ihan lähiviikkoina (tosin pilottikoululla ongelman ratkaisu vei kuusi kuukautta).
C) Koneelle on asennettu uusimmat Microsoftin Office -ohjelmat. Tämä tarkoittaa sitä, että vanha kone pyörii sangen jäykästi ja keksii aina tuolloin tällöin ryhtyä etsimään päivityksiä netin syövereistä, jolloin se meneekin sitten totaalisen jumiin. Sama seikka on johtanut siihen, että osa ennen syyslomaa käytössä olleista koneista on jouduttu ottamaan pois käytöstä, kun ne eivät toimi enää lainkaan, kiitos Officen. Uudet koneet on pakko hankkia, mutta sekä koulun että kaupungin budjetit on ylitetty jo kuukausi sitten, eli velkaa otetaan. Mutta Officea ei voi kuulema poistaa, kun yksityinen firma on sitä mieltä, että ongelmaa ei ole.
D) Koneelle ei enää tarvitse kirjautua. Tämä tarkoittaa käytännössä siis sitä, että jokainen koneen käyttäjä näkee samat tiedostot, nettiselaimen kirjanmerkit yms. Käytännössä opettaja ei siis enää poistu luokasta, sillä tietoturvariski on melkoisen suuri. Samalla se tarkoittaa myös sitä, että ATK-kurssit vedettiin vessanpöntöstä alas. Jos oppilas tallentaa koneelleen keskeneräisen työn, kuka tahansa voi poistaa sen tai muokata sitä.
Ratkaisuksi tarjottiin opettajan muistitikkua. Mutta opettaja ei ehdi tunnin päättyessä mitenkään tallentamaan kaikkia töitä yhdelle tikulle. Oppilaiden omat tikut ovat Haram, sillä käytännössä oppilaan muistitikku koulun tietokoneessa tarkoittaa saastunutta tietokonetta. Koulun tarjoamat muistitikut taas ovat kallis ratkaisu ja käytännössä toimimaton, katoamisten yms. vuoksi.
Pilvipalveluita on yksityisen firman toimesta esitetty ratkaisuksi, mutta pilottikoulun kokemukset osoittavat, että se ei toimi. Pilottikoululle hommattiin paras nettiyhteys, mitä rahalla sai, ja sekin oli jatkuvasti kyykyssä. Meillä on halvin, minkä rahalla saa, joten toimivuuden voi vain kuvitella.
E) Koneelle ei saa omia ohjelmia. Ennen pystyi pyytämään ATK-vastaavalta esim. OpenOfficea tai CCleaneria koneelleen. CCleaner olisi kova sana nyt, kun kone on yhteisessä käytössä. Kun ATK-vastaava ei enää pääse käpistelemään koneita, on tämä mahdollisuus poistunut, sillä yksityinen palveluiden tarjoaja ei halua lähteä säätämään jokaista konetta erikseen.
Eli summattuna:
Meillä on systeemi, joka on jo parin ensimmäisen viikon aikana ollut kalliimpi kuin aikaisempi ja jopa suoranaisesti haittaa opetuksen järjestämistä. Siitä huolimatta esimiehet ovat sitä mieltä, että kyseessä on äärimmäisen onnistunut ratkaisu.
ASPILLA REITEEN!
KAIKKIA!
Aihetta hurraahuutoihin ei kuitenkaan enää ole. Syysloman aikana Resurssin koululla tehtiin uudistus, etten sanoisi "parannus". Tietokoneita ei enää hallinnoi koulun ATK-vastaava, vaan yksityinen firma. Säästöjä kuulema tavoiteltiin ja niiden piti syntyä siitä, että... ööö... siis... No se nyt vaan on halvempaa ulkoistaa toimintoja!
Seuraukset perskohtaisella tasolla:
A) Resurssin luokan tietokone ei näytä videoita. ATK-vastaava tutki koneen ja diagnosoi viaksi päivittämättömän näyttökortin ajurin. ATK-vastaava tilasi päivityksen konetta hallinnoivalta firmalta, mutta olivat sitä mieltä, että yksittäistä konetta ei lähdetä päivittämään. Kun kuulivat, että sama vika vaivaa muitakin koneita, arvelivat, että on tässä niitä teidän koneita jo rassattu, eikä tuommoisia pikkuhommia nyt jakseta eikä ehditä hoitaa. ATK-vastaavalla ei ole admin-oikeuksia, joten se ei voi päivityksiä tehdä. Videoita ei siis katsota.
B) Koneelta ei pysty tulostamaan. Tai tämä vaatii tarkennuksen. Koneelta pystyy tulostamaan esim. 300 km:n päässä olevan kaupungin jokaisen koulun jokaiseen tulostimeen (n. 20 kpl), samoin 250 km:n päässä olevan kirkonkylän jokaisen koulun jokaiseen tulostimeen. sen sijaan Resurssi ei voi tulostaa seinäntakana olevaan kopiokoneeseen, tai muuhunkaan koululla olevaan tulostimeen, kuten vielä ennen syyslomaa. Tosin silloinkin yhteys oli niin hidas, että koneen vierelle kävelyn jälkeen sai vielä naputella jalalla lattiaa, ennen kuin paperi ilmestyi koneesta. Jospa se kävi siellä 300 km:n päässä kääntymässä jo silloin. Tulostusongelma ratkeaa kuulema jo ihan lähiviikkoina (tosin pilottikoululla ongelman ratkaisu vei kuusi kuukautta).
C) Koneelle on asennettu uusimmat Microsoftin Office -ohjelmat. Tämä tarkoittaa sitä, että vanha kone pyörii sangen jäykästi ja keksii aina tuolloin tällöin ryhtyä etsimään päivityksiä netin syövereistä, jolloin se meneekin sitten totaalisen jumiin. Sama seikka on johtanut siihen, että osa ennen syyslomaa käytössä olleista koneista on jouduttu ottamaan pois käytöstä, kun ne eivät toimi enää lainkaan, kiitos Officen. Uudet koneet on pakko hankkia, mutta sekä koulun että kaupungin budjetit on ylitetty jo kuukausi sitten, eli velkaa otetaan. Mutta Officea ei voi kuulema poistaa, kun yksityinen firma on sitä mieltä, että ongelmaa ei ole.
D) Koneelle ei enää tarvitse kirjautua. Tämä tarkoittaa käytännössä siis sitä, että jokainen koneen käyttäjä näkee samat tiedostot, nettiselaimen kirjanmerkit yms. Käytännössä opettaja ei siis enää poistu luokasta, sillä tietoturvariski on melkoisen suuri. Samalla se tarkoittaa myös sitä, että ATK-kurssit vedettiin vessanpöntöstä alas. Jos oppilas tallentaa koneelleen keskeneräisen työn, kuka tahansa voi poistaa sen tai muokata sitä.
Ratkaisuksi tarjottiin opettajan muistitikkua. Mutta opettaja ei ehdi tunnin päättyessä mitenkään tallentamaan kaikkia töitä yhdelle tikulle. Oppilaiden omat tikut ovat Haram, sillä käytännössä oppilaan muistitikku koulun tietokoneessa tarkoittaa saastunutta tietokonetta. Koulun tarjoamat muistitikut taas ovat kallis ratkaisu ja käytännössä toimimaton, katoamisten yms. vuoksi.
Pilvipalveluita on yksityisen firman toimesta esitetty ratkaisuksi, mutta pilottikoulun kokemukset osoittavat, että se ei toimi. Pilottikoululle hommattiin paras nettiyhteys, mitä rahalla sai, ja sekin oli jatkuvasti kyykyssä. Meillä on halvin, minkä rahalla saa, joten toimivuuden voi vain kuvitella.
E) Koneelle ei saa omia ohjelmia. Ennen pystyi pyytämään ATK-vastaavalta esim. OpenOfficea tai CCleaneria koneelleen. CCleaner olisi kova sana nyt, kun kone on yhteisessä käytössä. Kun ATK-vastaava ei enää pääse käpistelemään koneita, on tämä mahdollisuus poistunut, sillä yksityinen palveluiden tarjoaja ei halua lähteä säätämään jokaista konetta erikseen.
Eli summattuna:
Meillä on systeemi, joka on jo parin ensimmäisen viikon aikana ollut kalliimpi kuin aikaisempi ja jopa suoranaisesti haittaa opetuksen järjestämistä. Siitä huolimatta esimiehet ovat sitä mieltä, että kyseessä on äärimmäisen onnistunut ratkaisu.
ASPILLA REITEEN!
KAIKKIA!
lauantai 29. lokakuuta 2011
Tykeistä ja videoista
Hurraa!
Resurssi sai uuden videotykin.
Kun Resurssi aloitti hommat nykyisessä työpaikassa tammikuussa, lähti rehtorille ensimmäisen päivän jälkeen viesti, että videotykkiä on siirrettävä lähemmäs valkokangasta. Kun tykki on liian kaukana, kuva jää hieman epätarkaksi ja ennen kaikkea ison kuvan alareuna painuu niin alas, että takimmaisissa pulpeteissa istuvat eivät näe kunnolla. Esim. PP-diojen kohdallahan tämä ei ole sinänsä ongelma, kun dian pystyy tekemään niin, ettei se haittaa. Sen sijaan tekstitettyä videota näytettäessä ongelma on vaikeampi korjata.
Rehtori ilmoitti (aivan oikein), että asia kuuluu AV-vastaavalle ja virnisti omituisen vittumaisesti päälle. Resurssi siis metsästi AV-vastaavan kiinni, joka vaikutti lievästi sanottuna vähän kiinnostuneelta. Kun sitten Resurssi pari viikkoa jaksoi ruokalassa ja Wilman välityksellä asiasta natkuttaa, tuli AV-vastaava tarkistamaan tilanteen.
AV: "Tää tykkihän toimii."
Resurssi: "Niin toimiikin, mutta katsopa, kun kuva menee liian isoksi ja alareuna jää näkemättä."
AV; "Mut täähän toimii."
Resurssi: "Joo, joo. Mutta kun se kuva on väärässä paikassa, eikä sitä saa säädettyä riittävän pieneksi ja tarkaksi."
AV: "Mut tykki toimii."
jne. noin 5 minuuttia.
AV: "Onpa kumma, ettei muut oo valittanu."
Resurssin mielestä ei ollut enää yhtään kumma, koska Resurssi oli jo siihen mennessä huomannut, etteivät muut luokkaa käyttävät opettajat käyttäneet videotykkiä käytännössä lainkaan.
Keväällä sitten ilmeni, että tykin teho ei riitä, jos valoa vuotaa hiukankaan sisälle. Ja tietenkin 8.00-12.05 tilanne oli juuri tämä, eli ensimmäisten viiden oppitunnin aikana videoiden näyttäminen oli melko turhaa. Viimeisten kolmen tunnin aikana niistä sai selvääkin. Resurssi yritti saada luokkahuoneeseen kunnon verhot, mutta koululla ei kuulema ole varaa. Rullakaihtimet ei tosin montaa kymppiä maksa, mutta kun ei niin ei.
No,syyskuussa sitten laukesi se videotykki. Selvisi, että lamppu on palanut ja uusi lamppu vanhaan ja huonoon tykkiin maksaisi n. 250 €. Uusi tykki maksaisi n. 450 €, eli sitten mietitään muutama päivä, kumpi kannattaa hommata. Koska luokka kuitenkin virallisesti on apulaisrehtorin (vt. rehtorin), uusi tykki hommattiin.
Tämä tosin ei ollut kovin helppoa, kun ensin piti selvittää, maksaako tykin koulu vai kaupunki. Sitten kaupunki ilmoitti hankkineensa muutamia tykkejä, joten jännityksellä odotettiin, montako tykkiä tulisi Resurssin koululle. Tähän taas rehtori ei saanut virkamiehiltä kysyessään vastausta, koska jostakin syystä tieto on Gekados ja on Haram kertoa sellaista tietoa sellaiselle joka sitä tarvitsee. Lopulta sitten selvisi, että tykkejä ei tule koulullemme ja kaupunki ei maksa tykkiämme, joten AV-vastaava saattoi ryhtyä kyselemään kaupungilta, että mistä liikkeestä ja mihin hintaan tykin saa ostaa. Tässä tuli kuitenkin sitten vielä yksi mutka matkaan, kun jo näytetty vihreä valo vaihtui punaiseksi ja kiihkeä kaupankäynti jouduttiin keskeyttämään. Kaupunki nimittäin lähetti kuin lähettikin koululle yhden videotykin, mitään etukäteen ilmoittamatta.
Koska on Halloween ja Tilaliikelaitoksen ylimandariini varmaankin on saanut joltakulta jotakin hyvää, saapuivat nuo mainiot miehet sinisissä haalareissaan jo tykin saapumista seuraavana päivänä Resurssin luokkaan ja asensivat uuden tykin paikoilleen.
Ja sitten seuraa viiden pisteen kysymys: "Mikä oli se ongelma, jonka asentajat havaitsivat ja raportoivat esimiehelleen, mutta eivät ratkaisseet vaan jättivät odottamaan hamaa tulevaisuutta?"
Vastaus: "No tietenkin se, että videotykki on liian kaukana valkokankaasta, ja kuva painuu niin alas, että luokan perältä on mahdonta nähdä sitä."
KAUTTA VESUVIUKSEN JA TONNI PUNAISTA LAAVAA!
Resurssi sai uuden videotykin.
Kun Resurssi aloitti hommat nykyisessä työpaikassa tammikuussa, lähti rehtorille ensimmäisen päivän jälkeen viesti, että videotykkiä on siirrettävä lähemmäs valkokangasta. Kun tykki on liian kaukana, kuva jää hieman epätarkaksi ja ennen kaikkea ison kuvan alareuna painuu niin alas, että takimmaisissa pulpeteissa istuvat eivät näe kunnolla. Esim. PP-diojen kohdallahan tämä ei ole sinänsä ongelma, kun dian pystyy tekemään niin, ettei se haittaa. Sen sijaan tekstitettyä videota näytettäessä ongelma on vaikeampi korjata.
Rehtori ilmoitti (aivan oikein), että asia kuuluu AV-vastaavalle ja virnisti omituisen vittumaisesti päälle. Resurssi siis metsästi AV-vastaavan kiinni, joka vaikutti lievästi sanottuna vähän kiinnostuneelta. Kun sitten Resurssi pari viikkoa jaksoi ruokalassa ja Wilman välityksellä asiasta natkuttaa, tuli AV-vastaava tarkistamaan tilanteen.
AV: "Tää tykkihän toimii."
Resurssi: "Niin toimiikin, mutta katsopa, kun kuva menee liian isoksi ja alareuna jää näkemättä."
AV; "Mut täähän toimii."
Resurssi: "Joo, joo. Mutta kun se kuva on väärässä paikassa, eikä sitä saa säädettyä riittävän pieneksi ja tarkaksi."
AV: "Mut tykki toimii."
jne. noin 5 minuuttia.
AV: "Onpa kumma, ettei muut oo valittanu."
Resurssin mielestä ei ollut enää yhtään kumma, koska Resurssi oli jo siihen mennessä huomannut, etteivät muut luokkaa käyttävät opettajat käyttäneet videotykkiä käytännössä lainkaan.
Keväällä sitten ilmeni, että tykin teho ei riitä, jos valoa vuotaa hiukankaan sisälle. Ja tietenkin 8.00-12.05 tilanne oli juuri tämä, eli ensimmäisten viiden oppitunnin aikana videoiden näyttäminen oli melko turhaa. Viimeisten kolmen tunnin aikana niistä sai selvääkin. Resurssi yritti saada luokkahuoneeseen kunnon verhot, mutta koululla ei kuulema ole varaa. Rullakaihtimet ei tosin montaa kymppiä maksa, mutta kun ei niin ei.
No,syyskuussa sitten laukesi se videotykki. Selvisi, että lamppu on palanut ja uusi lamppu vanhaan ja huonoon tykkiin maksaisi n. 250 €. Uusi tykki maksaisi n. 450 €, eli sitten mietitään muutama päivä, kumpi kannattaa hommata. Koska luokka kuitenkin virallisesti on apulaisrehtorin (vt. rehtorin), uusi tykki hommattiin.
Tämä tosin ei ollut kovin helppoa, kun ensin piti selvittää, maksaako tykin koulu vai kaupunki. Sitten kaupunki ilmoitti hankkineensa muutamia tykkejä, joten jännityksellä odotettiin, montako tykkiä tulisi Resurssin koululle. Tähän taas rehtori ei saanut virkamiehiltä kysyessään vastausta, koska jostakin syystä tieto on Gekados ja on Haram kertoa sellaista tietoa sellaiselle joka sitä tarvitsee. Lopulta sitten selvisi, että tykkejä ei tule koulullemme ja kaupunki ei maksa tykkiämme, joten AV-vastaava saattoi ryhtyä kyselemään kaupungilta, että mistä liikkeestä ja mihin hintaan tykin saa ostaa. Tässä tuli kuitenkin sitten vielä yksi mutka matkaan, kun jo näytetty vihreä valo vaihtui punaiseksi ja kiihkeä kaupankäynti jouduttiin keskeyttämään. Kaupunki nimittäin lähetti kuin lähettikin koululle yhden videotykin, mitään etukäteen ilmoittamatta.
Koska on Halloween ja Tilaliikelaitoksen ylimandariini varmaankin on saanut joltakulta jotakin hyvää, saapuivat nuo mainiot miehet sinisissä haalareissaan jo tykin saapumista seuraavana päivänä Resurssin luokkaan ja asensivat uuden tykin paikoilleen.
Ja sitten seuraa viiden pisteen kysymys: "Mikä oli se ongelma, jonka asentajat havaitsivat ja raportoivat esimiehelleen, mutta eivät ratkaisseet vaan jättivät odottamaan hamaa tulevaisuutta?"
Vastaus: "No tietenkin se, että videotykki on liian kaukana valkokankaasta, ja kuva painuu niin alas, että luokan perältä on mahdonta nähdä sitä."
KAUTTA VESUVIUKSEN JA TONNI PUNAISTA LAAVAA!
torstai 20. lokakuuta 2011
Älkää! En minä mitään pahaa!
Syysloma alkaa sitten olla ohi. Siispä kymmenisen viikkoa jouluun ja sitten odotellaan uutta komennusta.
Resurssin täytyy nyt myöntää, että loma tuli tarpeeseen. Sekä opettajille että oppilaille.
Suurta kummastusta tuttavissa herättää se, että kun ottavat osaa työn raskauteen, Resurssi puolustaa henkeen ja vereen oppilaita. Sen sijaan kollegoita moititaan työn raskauttajiksi. Otetaan pari esimerkkiä:
ESIMERKKI A:
Opo oli määrännyt äikänopettajat pitämään luki-testit (luku- ja kirjoitustaidon testit) kaikille 7.-luokkalaisille. Seurasi kaksi viikkoa jatkunut itku/valitus/hammasten kiritys, kun eihän sitä nyt luki-testiä ja miten sitä nyt luki-testiä ja miten se luki-testi nyt äidinkielenopetukseen liittyy ja kuka siitä palkankin maksaa. Huippu oli Resurssin mielestä vaatimus, että testien tarkastamisesta pitäisi saada palkkaa tunti tunnista (nyt puolituntia tunnista) ja testin pitämisestä normaalin palkan lisäksi korvaus TET-pankkiin (kaupunki velvoittaa korvaamaan TETin myötä pitämättä jäävät tunnit) ja mielellään vielä jokin extrakorvaus.
Lopuksi vielä toteamus: "Minusta tuntuu, että minulla menee aika kauan näiden testien tarkastamiseen." Varmaan menikin, mutta et sitten silti viitsinyt järjestää sitä testiä kunnolla, vaan jätit sen kirjoitusosion teettämättä.
ESIMERKKI B:
"Meillä on niin paljon hommia!" "Voi-voi, kun meillä on niin paljon hommia!" "Itsekin tarkistin eilen tehtäviä melkein kaksi tuntia!"
Resurssi ajaa joka aamu 50 km töihin. Ja jättää jäläkeläisen päivähoitoon. Ja valmistelee päivän hommat (=monistaa). Ja töiden jälkeen ajaa 50 km kotiin. Ja hakee jäläkeläisen päivähoidosta. Ja valmistelee seuraavan päivän tunnit (vie tunnista kolmeen tuntia joka päivä pl. lauantait ja sunnuntait jolloin kolmesta viiteen tuntia).
OK. Työmatka on oma moka ja valinta. Samoin jäläkeläinen. Mutta oppituntien valmistelu on Resurssin mielestä hyvän oppitunnin perusedellytys. Tosin vanhemmat opettajat jaksavat muistuttaa, että jos kirjan opettajanmateriaalissa ei tehtävää ole, niin sitä ei sitten ole. Siispä, kun 20 vuotta sitten laadituissa opetusmateriaaleissa ei puhuta DVD:stä mitään, niin DVD:tä ei näytetä. Eikä nettiä käytetä. Kun eihän sitä nyt uuden kirjasarjan kalvojakaan kannata käyttää, kun niissä on kuitenkin samat asiat kuin niissä, mitkä silloin 20 vuotta sitten otettiin käyttöön.
Resurssi kävi pitämässä terveystiedontunnin. (Kaksois)tunti koostui siitä, että kalvolle oli kirjoitettu käsin muutama tehtävä, joihin vastattiin kirjan avulla. Vastaukset oli kirjoitettu käsin kalvolle. Luokassa on tietokone, netti ja videotykki.
Resurssi istui tyhjänpanttina 15 minuuttia luokassa. Surffaili sitten netissä 5 minuuttia. Ryhtyi sitten tarkistamaan vastauksia. Näytti ensimmäisen kysymyksen vastausten jälkeen neljä (4) kuvaa Internetistä videotykin avulla. Keskusteltiin kuvista. Sitten oppilaat halusivat kirjoittaa uudelleen muutamien kysymysten vastaukset. Vakinainen terveystiedonopettaja ihmetteli, että miten oli tullut mieleen käyttää nettiä, kun eihän sitä...
Ja vielä nuori ihminen.
ESIMERKKI C:
Musiikinopettaja sairastuu yllättäen. Rehtori tarvitsee sijaisia pitkin päivää. "Lukujärjestyksen mukaan työpäiväni päättyy klo 13.00, en siis pidä oppituntia, joka päättyisi 14.00!"
No kuulema työtehtosopimuksen mukaan ei tarvitsekaan, mutta saahan siitä palkan (tai sen TET-korvauksen). Sitä paitsi, jos työmatkaa on 300 m ja on yksineläjä, niin luulisi olevan sama sille yhdelle tunnille. Mutta kun kerran pakko ei ole, niin silloin ei tehdä, kun kerran lukujärjestys sanoo koulun päättyvän klo 13.00 niin silloin se päättyy klo 13.00 vaikka koulu olisi tulessa ja oppilaalla sydänkohtaus. Ja onhan se kohtuutonta, jos tämmöisistä ei hyvissä ajoin etukäteen ilmoiteta vaan vasta aamulla (opettaja ilmoitti sairastumisestaan vasta samana aamuna).
No seuraavana päivänä Resurssi sitten veti sen saman musiikintunnin. Kiinnosti kuin kilo (1 kg) eloperäistä jätettä, mutta hoidetaan homma pois, kun ei muutakaan ole.
Ja taas. Ohjeet: "Pitäkää musavisa. Kuuntelette cd-levyltä kappaleita. Kolmen hengen ryhmissä arvataan esittäjä ja kappale. Tärkeintä on, että ryhmissä on erikseen määrätty kirjuri. Olkaa tarkkana, että jokaisella ryhmällä on kirjuri." Resurssi kysyi opetettavalta ysien valinnaisryhmältä (terästettynä tarkkiksen kavereilla), että osaavatko he soittaa ja laulaa. Kuulema osasivat. Sitten Resurssi ilmoitti, että mikäli saavat esitettyä kunnolla kaksi kappaletta, voivat nostaa kytkintä, kun paikat ovat kondiksessa. Ensin nauroivat, sitten epäilivät, sitten jakoivat tehtävät ja tarkkiksen jätkät uhkasivat vetää koteloon kaikkia, jotka ryssivät tahallaan.
Kipaleet olivat Anssi Kelaa ja Zen Cafeta, eli totaalista Scheissea, mutta tämäpä ei ollutkaan Resurssin toivekonsertti. Toinen biisi piti vetää kahdesti, kun soolokitaristi onnistui pudottamaan laulajan kärryiltä, mutta uusinnan hoitivat itse. Lopuksi kysyivät, saavatko soittaa sen ensimmäisen biisin vielä uudestaan, kun aikaa kuitenkin vielä oli, soitto kulki.
Resurssi pahoitteli opettajalle erikseen, että musavisa jäi pitämättä, mutta perusteena oli, että musiikintunnilla voitaisiin ennemmin soittaa itse kuin kuunnella muiden soittamista. Ei kuulema haitannut.
Mutta tuonne sitä sitten takaisin taas. Ihanata!
MUTTA EDELLEENKÄÄN EI LAIMENNETA! EIKÄ LIENNYTETÄ!
KATKASE!
Resurssin täytyy nyt myöntää, että loma tuli tarpeeseen. Sekä opettajille että oppilaille.
Suurta kummastusta tuttavissa herättää se, että kun ottavat osaa työn raskauteen, Resurssi puolustaa henkeen ja vereen oppilaita. Sen sijaan kollegoita moititaan työn raskauttajiksi. Otetaan pari esimerkkiä:
ESIMERKKI A:
Opo oli määrännyt äikänopettajat pitämään luki-testit (luku- ja kirjoitustaidon testit) kaikille 7.-luokkalaisille. Seurasi kaksi viikkoa jatkunut itku/valitus/hammasten kiritys, kun eihän sitä nyt luki-testiä ja miten sitä nyt luki-testiä ja miten se luki-testi nyt äidinkielenopetukseen liittyy ja kuka siitä palkankin maksaa. Huippu oli Resurssin mielestä vaatimus, että testien tarkastamisesta pitäisi saada palkkaa tunti tunnista (nyt puolituntia tunnista) ja testin pitämisestä normaalin palkan lisäksi korvaus TET-pankkiin (kaupunki velvoittaa korvaamaan TETin myötä pitämättä jäävät tunnit) ja mielellään vielä jokin extrakorvaus.
Lopuksi vielä toteamus: "Minusta tuntuu, että minulla menee aika kauan näiden testien tarkastamiseen." Varmaan menikin, mutta et sitten silti viitsinyt järjestää sitä testiä kunnolla, vaan jätit sen kirjoitusosion teettämättä.
ESIMERKKI B:
"Meillä on niin paljon hommia!" "Voi-voi, kun meillä on niin paljon hommia!" "Itsekin tarkistin eilen tehtäviä melkein kaksi tuntia!"
Resurssi ajaa joka aamu 50 km töihin. Ja jättää jäläkeläisen päivähoitoon. Ja valmistelee päivän hommat (=monistaa). Ja töiden jälkeen ajaa 50 km kotiin. Ja hakee jäläkeläisen päivähoidosta. Ja valmistelee seuraavan päivän tunnit (vie tunnista kolmeen tuntia joka päivä pl. lauantait ja sunnuntait jolloin kolmesta viiteen tuntia).
OK. Työmatka on oma moka ja valinta. Samoin jäläkeläinen. Mutta oppituntien valmistelu on Resurssin mielestä hyvän oppitunnin perusedellytys. Tosin vanhemmat opettajat jaksavat muistuttaa, että jos kirjan opettajanmateriaalissa ei tehtävää ole, niin sitä ei sitten ole. Siispä, kun 20 vuotta sitten laadituissa opetusmateriaaleissa ei puhuta DVD:stä mitään, niin DVD:tä ei näytetä. Eikä nettiä käytetä. Kun eihän sitä nyt uuden kirjasarjan kalvojakaan kannata käyttää, kun niissä on kuitenkin samat asiat kuin niissä, mitkä silloin 20 vuotta sitten otettiin käyttöön.
Resurssi kävi pitämässä terveystiedontunnin. (Kaksois)tunti koostui siitä, että kalvolle oli kirjoitettu käsin muutama tehtävä, joihin vastattiin kirjan avulla. Vastaukset oli kirjoitettu käsin kalvolle. Luokassa on tietokone, netti ja videotykki.
Resurssi istui tyhjänpanttina 15 minuuttia luokassa. Surffaili sitten netissä 5 minuuttia. Ryhtyi sitten tarkistamaan vastauksia. Näytti ensimmäisen kysymyksen vastausten jälkeen neljä (4) kuvaa Internetistä videotykin avulla. Keskusteltiin kuvista. Sitten oppilaat halusivat kirjoittaa uudelleen muutamien kysymysten vastaukset. Vakinainen terveystiedonopettaja ihmetteli, että miten oli tullut mieleen käyttää nettiä, kun eihän sitä...
Ja vielä nuori ihminen.
ESIMERKKI C:
Musiikinopettaja sairastuu yllättäen. Rehtori tarvitsee sijaisia pitkin päivää. "Lukujärjestyksen mukaan työpäiväni päättyy klo 13.00, en siis pidä oppituntia, joka päättyisi 14.00!"
No kuulema työtehtosopimuksen mukaan ei tarvitsekaan, mutta saahan siitä palkan (tai sen TET-korvauksen). Sitä paitsi, jos työmatkaa on 300 m ja on yksineläjä, niin luulisi olevan sama sille yhdelle tunnille. Mutta kun kerran pakko ei ole, niin silloin ei tehdä, kun kerran lukujärjestys sanoo koulun päättyvän klo 13.00 niin silloin se päättyy klo 13.00 vaikka koulu olisi tulessa ja oppilaalla sydänkohtaus. Ja onhan se kohtuutonta, jos tämmöisistä ei hyvissä ajoin etukäteen ilmoiteta vaan vasta aamulla (opettaja ilmoitti sairastumisestaan vasta samana aamuna).
No seuraavana päivänä Resurssi sitten veti sen saman musiikintunnin. Kiinnosti kuin kilo (1 kg) eloperäistä jätettä, mutta hoidetaan homma pois, kun ei muutakaan ole.
Ja taas. Ohjeet: "Pitäkää musavisa. Kuuntelette cd-levyltä kappaleita. Kolmen hengen ryhmissä arvataan esittäjä ja kappale. Tärkeintä on, että ryhmissä on erikseen määrätty kirjuri. Olkaa tarkkana, että jokaisella ryhmällä on kirjuri." Resurssi kysyi opetettavalta ysien valinnaisryhmältä (terästettynä tarkkiksen kavereilla), että osaavatko he soittaa ja laulaa. Kuulema osasivat. Sitten Resurssi ilmoitti, että mikäli saavat esitettyä kunnolla kaksi kappaletta, voivat nostaa kytkintä, kun paikat ovat kondiksessa. Ensin nauroivat, sitten epäilivät, sitten jakoivat tehtävät ja tarkkiksen jätkät uhkasivat vetää koteloon kaikkia, jotka ryssivät tahallaan.
Kipaleet olivat Anssi Kelaa ja Zen Cafeta, eli totaalista Scheissea, mutta tämäpä ei ollutkaan Resurssin toivekonsertti. Toinen biisi piti vetää kahdesti, kun soolokitaristi onnistui pudottamaan laulajan kärryiltä, mutta uusinnan hoitivat itse. Lopuksi kysyivät, saavatko soittaa sen ensimmäisen biisin vielä uudestaan, kun aikaa kuitenkin vielä oli, soitto kulki.
Resurssi pahoitteli opettajalle erikseen, että musavisa jäi pitämättä, mutta perusteena oli, että musiikintunnilla voitaisiin ennemmin soittaa itse kuin kuunnella muiden soittamista. Ei kuulema haitannut.
Mutta tuonne sitä sitten takaisin taas. Ihanata!
MUTTA EDELLEENKÄÄN EI LAIMENNETA! EIKÄ LIENNYTETÄ!
KATKASE!
torstai 22. syyskuuta 2011
Työhyvinvoinnista
Resurssi tykkää kahvista.
Kesken pitkän työpäivän on rentouttavaa siemaista iso kuppi kahvia, vaikkapa ruokailun jälkeen.
Resurssin koulun rehtori on halunnut parantaa koulun työhyvinvointia. Yhtenä ratkaisuna oli kahviautomaattien hankkiminen opettajainhuoneisiin. Halpa liittymismaksu, erilaiset makuyhdistelmät ja lyhytnäköisyys saivat opettajakunnan hyväksymään tarjouksen. Bonuksena mainittakoon, että automaattien huolehtimisesta ei koitunut opettajille lisätöitä, koska kouluavustajat määrättiin pitämään huolta automaateista.
Kun automaatit oli asennettu, ja herkkuva päästiin maistelemaan, huomattiin nopeasti, että ainoat juotavat tuotteet olivat kaakao ja kuuma vesi. Kaakaon ongelma on korkea energiapitoisuus, joten pari-kolme kuppia kaakaota päivässä takaa paksut persaukset. Kuuman veden ongelma taas on, että siihen kuitenkin aina jää hieman jäämiä muista juomista, joten vedenkeittimellä saisi parempaa.
Tässä vaiheessa huomattiinkin sitten ongelma. Kun automaatteihin oli sitouduttu, oli myös sitouduttu siihen, että kahvinkeittimet hävitettiin kaikista tiloista, poislukien kotitalousluokat. Kieltoa myöskin valvottiin, minkä Resurssikin huomasi, kun yritti pitää kahvinkeitintä aineryhmän varastossa. Rehtori korkeakätisesti allekirjoitti lapun, jolla keitin määrättiin poistettavaksi koulualueelta.
Tähän saakka kaikki menee vielä ihan jees, mutta koska kyse on suomalaisesta peruskoulusta, astutaan nopeasti absurdiuden rajan yli.
Syksyllä kiersi jälleen lista, johon liittymällä sitoutui maksamaan jäsenmaksun (40€/syksy ja sama keväältä), jolla saa nauttia automaattien ihanaisia nektareita niin paljon kuin napa vetää. Samassa lapussa sitten pyydettiin myös ilmoittamaan, käyttääkö keittiötä, jotta voidaan laatia keittiövuorolistat.
Tässä vaiheessa opettajat saivat neronleimauksen. "Jos en maksa kahvimaksua, en käytä keittiötä, eli minun ei tarvitse huolehtia tiskeistä." Niinpä sekä kahvinjuojia että keittiönkäyttäjiä oli harvinaisen vähän.
Sitten seuraakin se hupaisa osuus. Toiseen (isompaan) opettajainhuoneeseen ilmestyi XX termospulloa, täynnänsä kahvia. Seuraavalla välitunnilla keittiöön ilmestyi myös XX määrä likaisia kahvikuppeja. "Mutta ei minun tarvitse osallistua keittiöhommiin, kun minähän vain itse käytän tätä pikku kuppiani ja huuhtaisen sen päivän päätteeksi." Paitsi, että niitä kuppeja ei tietenkään huuhtaista päivän päätteeksi. Ja pirullako ne keittiövuorolaiset ne kupit erottelevat, joten kaikkien kupit tiskataan koneessa iltapäivällä.
Tätä jatkui pari viikkoa, jonka jälkeen rehtori kyllästyi ja määräsi keittiövuorot kaikille isompaan opettajainhuoneeseen. Resurssin puolella keittiötä käyttää kolme henkeä, ja kuri on myös pysynyt yllättävän hyvin. Resurssi säulyttää oman kuppinsa varastossa termarin vieressä ja yleensä nauttiikin kahvinsa luokassa. Jos kerran keittiötä ei käytetä, niin silloin Wotanauta ei käytetä.
Paitsi.
Isomman opettajainhuoneen opettajat keksivät, että kukaan ei valvo tätä toista huonetta, kun rehtori on siinä isommassa rakennuksessa. Siispä he kävivät meillä kahvilla ja jättivät tiskit meidän huoleksemme. Kun eihän nyt yhdestä kupista niin paljon voi haittaa olla.
Hupaisinta koko hommassa on kuitenkin se, että rehtorin laskelmien mukaan kahvin kulutus ei automaattien tulosta ole tippunut käytännössä lainkaan, vaikka tällä hetkellä ilmoittautuneita käyttäjiä on alle kolmannes siitä, mitä aluksi. Ilmeisesti automaatit ovat ryhtyneet tekemään vahvempia seoksia...
Resurssi ratkaisi ongelmansa termospullolla ja erityisopetuksella. Erityisopettaja on samoja ikiä ja alan miehiä. Siispä kerran päivässä pidämme epävirallisen opettajainhuoltopalaverin ja nautimme erityisopetusluokan erityisoppilaskahvit, jotka ovat jääneet erityisoppilailta tähteeksi. Resurssi on hankkinut pöönat ja erityisopettaja suodatinpussit, joten rahallista hyötyä ei synny, kun sokerit ja maitokin on julistettu tärisevien yökastelijoiden ja alistuvien homomiesten kamppeiksi.
Tosin kuvioon tietenkin kuuluu, että isommassa opettajainhuoneessa on jo kyselty, miksi erityisopettaja saa keitellä kahvia. Toimistosihteerikin oli kysellyt kouluavustajalta, että tiedetäänhän erityisopetuksessa, ettei kahvia keitellä.
Koko hommassa on kaksi pistettä iin päällä (ï). 1) kaikki osapuolet ovat täysi-ikäisiä ja vastaavat vapaalta. 2) automaattien sopimus jatkuu vuoden 2012 loppuun. Kylläpä työhyvinvointi ja viihtyvyys lisääntyy...
Kesken pitkän työpäivän on rentouttavaa siemaista iso kuppi kahvia, vaikkapa ruokailun jälkeen.
Resurssin koulun rehtori on halunnut parantaa koulun työhyvinvointia. Yhtenä ratkaisuna oli kahviautomaattien hankkiminen opettajainhuoneisiin. Halpa liittymismaksu, erilaiset makuyhdistelmät ja lyhytnäköisyys saivat opettajakunnan hyväksymään tarjouksen. Bonuksena mainittakoon, että automaattien huolehtimisesta ei koitunut opettajille lisätöitä, koska kouluavustajat määrättiin pitämään huolta automaateista.
Kun automaatit oli asennettu, ja herkkuva päästiin maistelemaan, huomattiin nopeasti, että ainoat juotavat tuotteet olivat kaakao ja kuuma vesi. Kaakaon ongelma on korkea energiapitoisuus, joten pari-kolme kuppia kaakaota päivässä takaa paksut persaukset. Kuuman veden ongelma taas on, että siihen kuitenkin aina jää hieman jäämiä muista juomista, joten vedenkeittimellä saisi parempaa.
Tässä vaiheessa huomattiinkin sitten ongelma. Kun automaatteihin oli sitouduttu, oli myös sitouduttu siihen, että kahvinkeittimet hävitettiin kaikista tiloista, poislukien kotitalousluokat. Kieltoa myöskin valvottiin, minkä Resurssikin huomasi, kun yritti pitää kahvinkeitintä aineryhmän varastossa. Rehtori korkeakätisesti allekirjoitti lapun, jolla keitin määrättiin poistettavaksi koulualueelta.
Tähän saakka kaikki menee vielä ihan jees, mutta koska kyse on suomalaisesta peruskoulusta, astutaan nopeasti absurdiuden rajan yli.
Syksyllä kiersi jälleen lista, johon liittymällä sitoutui maksamaan jäsenmaksun (40€/syksy ja sama keväältä), jolla saa nauttia automaattien ihanaisia nektareita niin paljon kuin napa vetää. Samassa lapussa sitten pyydettiin myös ilmoittamaan, käyttääkö keittiötä, jotta voidaan laatia keittiövuorolistat.
Tässä vaiheessa opettajat saivat neronleimauksen. "Jos en maksa kahvimaksua, en käytä keittiötä, eli minun ei tarvitse huolehtia tiskeistä." Niinpä sekä kahvinjuojia että keittiönkäyttäjiä oli harvinaisen vähän.
Sitten seuraakin se hupaisa osuus. Toiseen (isompaan) opettajainhuoneeseen ilmestyi XX termospulloa, täynnänsä kahvia. Seuraavalla välitunnilla keittiöön ilmestyi myös XX määrä likaisia kahvikuppeja. "Mutta ei minun tarvitse osallistua keittiöhommiin, kun minähän vain itse käytän tätä pikku kuppiani ja huuhtaisen sen päivän päätteeksi." Paitsi, että niitä kuppeja ei tietenkään huuhtaista päivän päätteeksi. Ja pirullako ne keittiövuorolaiset ne kupit erottelevat, joten kaikkien kupit tiskataan koneessa iltapäivällä.
Tätä jatkui pari viikkoa, jonka jälkeen rehtori kyllästyi ja määräsi keittiövuorot kaikille isompaan opettajainhuoneeseen. Resurssin puolella keittiötä käyttää kolme henkeä, ja kuri on myös pysynyt yllättävän hyvin. Resurssi säulyttää oman kuppinsa varastossa termarin vieressä ja yleensä nauttiikin kahvinsa luokassa. Jos kerran keittiötä ei käytetä, niin silloin Wotanauta ei käytetä.
Paitsi.
Isomman opettajainhuoneen opettajat keksivät, että kukaan ei valvo tätä toista huonetta, kun rehtori on siinä isommassa rakennuksessa. Siispä he kävivät meillä kahvilla ja jättivät tiskit meidän huoleksemme. Kun eihän nyt yhdestä kupista niin paljon voi haittaa olla.
Hupaisinta koko hommassa on kuitenkin se, että rehtorin laskelmien mukaan kahvin kulutus ei automaattien tulosta ole tippunut käytännössä lainkaan, vaikka tällä hetkellä ilmoittautuneita käyttäjiä on alle kolmannes siitä, mitä aluksi. Ilmeisesti automaatit ovat ryhtyneet tekemään vahvempia seoksia...
Resurssi ratkaisi ongelmansa termospullolla ja erityisopetuksella. Erityisopettaja on samoja ikiä ja alan miehiä. Siispä kerran päivässä pidämme epävirallisen opettajainhuoltopalaverin ja nautimme erityisopetusluokan erityisoppilaskahvit, jotka ovat jääneet erityisoppilailta tähteeksi. Resurssi on hankkinut pöönat ja erityisopettaja suodatinpussit, joten rahallista hyötyä ei synny, kun sokerit ja maitokin on julistettu tärisevien yökastelijoiden ja alistuvien homomiesten kamppeiksi.
Tosin kuvioon tietenkin kuuluu, että isommassa opettajainhuoneessa on jo kyselty, miksi erityisopettaja saa keitellä kahvia. Toimistosihteerikin oli kysellyt kouluavustajalta, että tiedetäänhän erityisopetuksessa, ettei kahvia keitellä.
Koko hommassa on kaksi pistettä iin päällä (ï). 1) kaikki osapuolet ovat täysi-ikäisiä ja vastaavat vapaalta. 2) automaattien sopimus jatkuu vuoden 2012 loppuun. Kylläpä työhyvinvointi ja viihtyvyys lisääntyy...
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
Virkistyspäivistä
Namaste vaan kaikille!
Tulipa sitten perjantaina virkistäydyttyä.
Wotanin kiitos ensimmäiset kaksi tuntia opetti Resurssi äärimmäisen eksoottista ainettaani, joten missasi kaksi ja puoli tuntisen opettainkokouksen aiheesta "Wilma ja sen käyttö". Kuulema tarjolla olisi ollut sangen ratkiriemukasta väittelyä Wilmasta, sen käytöstä ja sen tulevasta käytöstä.
Päälle ruokailu, kahvit ja tyypilliset valitukset. "Minulla olisi loppunut lukujärjestyksen mukaan jo klo 11.00, joten en kyllä lähe sinne ala-asteelle." Kuuluu työtehtosopimuksen mukaiseen ohjelmaan. "No ei kyllä voi pakottaa toista, jos ei ite taho." Entäpä, jos rehtori tahtoo? "No mikä järki bu-huu-huu-huu!"
Aikuisia ihmisiä!
Itse asiassa tutustuminen ala-asteeseen olisi ollut ihan Helvetin mielenkiintoista ja hyödyllistä. Tyypit olivat saaneet CleverBoardit käyttöönsä ja esittelivät niitä - kolme minuuttia. Sinä aikana koulumme ainoan Cleverboardin käyttäjä kertoi, ettei käytä, kun ei ole valmista materiaalia. Ja sitten kaikki hymistelivät. "Joo-o, kyllähän sitä käyttäsi, jos tuommonen olisi. Näittekö, kun näytti youtubesta englannin verbien taivutusta. Eipä vain meillä onnistu, kun ei tuommosia ole."
Resurssi sitten uskalsi protestoida, että onhan suurimmassa osassa luokista videotykit, joten tuubi-videoiden näyttäminen onnistuu meilläkin. "No mutta mistä niitä löytää ja kellä on aikaa blaa-blaa-blaa." No Resurssi näyttäisi Yle Areenasta, Yle Arkistosta ja Youtubesta materiaalia melkein joka tunti, jos tykki toimisi. Paskasta räjähti lamppu, ja uusi tulee varmaan jo ennen tammikuuta. Suurin harmi on, että olemme katsoneet Ylen uutistoimituksen minuutin uutiset joka tunti. Nyt meni sekin ilo.
Ei ole kuulema mahdollista, eikä käytännöllistä, eikä toimi meillä, kun ei se vain onnistu kuin Cleverboardilla. "Ja mistä niitä videoitakin löytää ja eihän videoita katsomalla opi kuin katsomaan videoita." Reusrssilla meneekin erinäinen määrä tunteja työajan ulkopuolella materiaalin etsimiseen. Resurssi myös ilmoitti, että Resurssi on siirtänyt kalvojen materiaalin Powerpointille ja näyttää tehtävien vastaukset PP:llä. Ei ole kuulema mahdollista, kun ei niitä voi siirtää, kun menee niin paljon aikaa. Ja valmiinahan se materiaali pitäisi olla. Siispä opettajat edelleen näyttävät X-kymmentä vuotta vanhoja kalvoja piirtoheittimellä ja tykit ja tietokoneet lojuvat tyhjänpanttina.
Tosi hienoa.
Entäpä se joogaesitys? No, siitä ehkä enemmän joskus toiste.
Tulipa sitten perjantaina virkistäydyttyä.
Wotanin kiitos ensimmäiset kaksi tuntia opetti Resurssi äärimmäisen eksoottista ainettaani, joten missasi kaksi ja puoli tuntisen opettainkokouksen aiheesta "Wilma ja sen käyttö". Kuulema tarjolla olisi ollut sangen ratkiriemukasta väittelyä Wilmasta, sen käytöstä ja sen tulevasta käytöstä.
Päälle ruokailu, kahvit ja tyypilliset valitukset. "Minulla olisi loppunut lukujärjestyksen mukaan jo klo 11.00, joten en kyllä lähe sinne ala-asteelle." Kuuluu työtehtosopimuksen mukaiseen ohjelmaan. "No ei kyllä voi pakottaa toista, jos ei ite taho." Entäpä, jos rehtori tahtoo? "No mikä järki bu-huu-huu-huu!"
Aikuisia ihmisiä!
Itse asiassa tutustuminen ala-asteeseen olisi ollut ihan Helvetin mielenkiintoista ja hyödyllistä. Tyypit olivat saaneet CleverBoardit käyttöönsä ja esittelivät niitä - kolme minuuttia. Sinä aikana koulumme ainoan Cleverboardin käyttäjä kertoi, ettei käytä, kun ei ole valmista materiaalia. Ja sitten kaikki hymistelivät. "Joo-o, kyllähän sitä käyttäsi, jos tuommonen olisi. Näittekö, kun näytti youtubesta englannin verbien taivutusta. Eipä vain meillä onnistu, kun ei tuommosia ole."
Resurssi sitten uskalsi protestoida, että onhan suurimmassa osassa luokista videotykit, joten tuubi-videoiden näyttäminen onnistuu meilläkin. "No mutta mistä niitä löytää ja kellä on aikaa blaa-blaa-blaa." No Resurssi näyttäisi Yle Areenasta, Yle Arkistosta ja Youtubesta materiaalia melkein joka tunti, jos tykki toimisi. Paskasta räjähti lamppu, ja uusi tulee varmaan jo ennen tammikuuta. Suurin harmi on, että olemme katsoneet Ylen uutistoimituksen minuutin uutiset joka tunti. Nyt meni sekin ilo.
Ei ole kuulema mahdollista, eikä käytännöllistä, eikä toimi meillä, kun ei se vain onnistu kuin Cleverboardilla. "Ja mistä niitä videoitakin löytää ja eihän videoita katsomalla opi kuin katsomaan videoita." Reusrssilla meneekin erinäinen määrä tunteja työajan ulkopuolella materiaalin etsimiseen. Resurssi myös ilmoitti, että Resurssi on siirtänyt kalvojen materiaalin Powerpointille ja näyttää tehtävien vastaukset PP:llä. Ei ole kuulema mahdollista, kun ei niitä voi siirtää, kun menee niin paljon aikaa. Ja valmiinahan se materiaali pitäisi olla. Siispä opettajat edelleen näyttävät X-kymmentä vuotta vanhoja kalvoja piirtoheittimellä ja tykit ja tietokoneet lojuvat tyhjänpanttina.
Tosi hienoa.
Entäpä se joogaesitys? No, siitä ehkä enemmän joskus toiste.
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Virkistyspäivästä
Vuoropuhelu:
"Hei Resurssi. Meillä olisi tällainen henkilökunnan virkistyspäivä tulossa. Olisiko sinulla ehdotuksia?"
Marssitaan metsään, tehdään rovio, otetaan paidat pois, puhutaan niiku mies miehelle ja vedetään pleksit. Omat pullot mukaan.
"Tuohan kuulostaa ihan toteuttamiskelpoiselta idealta.Mepä katsotaan, pitäisikö sitä vähän vielä hioa."
Lopputulos:
"Virkityspäivänä pidetään itämainen jumppa- ja venyttelytuokio koulun liikuntasalissa. Muistakaa varata venyttelyä kestävä paita ja housut, fleece-peitto ja jumppamatto mukaan!"
Elä näehen kansa.
"Hei Resurssi. Meillä olisi tällainen henkilökunnan virkistyspäivä tulossa. Olisiko sinulla ehdotuksia?"
Marssitaan metsään, tehdään rovio, otetaan paidat pois, puhutaan niiku mies miehelle ja vedetään pleksit. Omat pullot mukaan.
"Tuohan kuulostaa ihan toteuttamiskelpoiselta idealta.Mepä katsotaan, pitäisikö sitä vähän vielä hioa."
Lopputulos:
"Virkityspäivänä pidetään itämainen jumppa- ja venyttelytuokio koulun liikuntasalissa. Muistakaa varata venyttelyä kestävä paita ja housut, fleece-peitto ja jumppamatto mukaan!"
Elä näehen kansa.
perjantai 2. syyskuuta 2011
Kollegoista
Resurssi ei ole hyvä esimerkki eikä mikään malli-ihminen. Resurssi ei välttämättä ole edes kovin hyvä opettaja eikä miellyttävä työtoveri. Kuitenkin Resurssi on rakennettu siten, että jos jotakin sovitaan, niin siitä pidetään kiinni. Tämä etenkin, jos asia on sovittu porukassa ja kyse on toisten ihmisten terveydestä.
Resurssin kokemuksen mukaan suomalainen peruskoulun aineopettaja on ihminen huonoimmasta päästä. Ahne, laiska, pikkumainen ja vittumainen.
Tunteja on liian vähän silloin kun katsotaan tilinauhaa, mutta liian paljon kun jotakin pitäisi tehdä. Vain se 45 minuutin oppitunti kuuluu työhön ja kaikki muu on henkilökohtaista vittuilua, joten kostoksi homma on hoidettava mahdollisimman huonosti. Tietysti välttäen sitä, että tekee niin räikeän virheen, että joutuu siitä vastuuseen.
Esimerkki: Oppilasta kiusataan. Luokanvalvoja valittaa sitä, että joutuu selvittämään asiaa kiusatun, kiusaajan, kiusatun vanhempien ja kiusaajan vanhempien kanssa. "Ainahan sitä on...", "No miten tämmöiseen...", "Koulunko tehtävä se on..." ja "Mitähän se on tehnyt, että sitä aina kiusataan." Kaiken huippuna moralisointi "Niin oli se kyllä antanut pelata sormipillua, että kyllähän se tietysti on vähän semmoinen tyttö ja ymmärrettäväähän se sitten on se kiusaaminen.."
HÄH! Antanut sormipillua, ja se oikeuttaa kiusaamisen? Vaikka nyrkillä ja perseeseen. Omahan on tavaransa ja ei se järvi soutamalla kulu. Ei se silti oikeuta kiusaamista. Juuri se ylemmyyden tunne ja pyrkimys hyväksyä kiusaajan toiminta on se, mikä saa Resurssin niskakarvat pystyyn. Siihen vielä sitten se kuoro ympärille "Joo onhan sillä isot tissitkin, joita se oikein esittelee. Kyllä se vaikeuksia kerjää." ,"Niin miksikäs sitä sellaisia tyttöjä kutsutaankaan, jotka pilluaan antaa hiplata?" jne.
ELLÄEMEN KÄSI!
Esimerkki 2: Opettajalla on valvontavuoro, josta ei pidä. "Tämä on hiljaisen miehen protesti. Menen valvomaan vasta 5 minuuttia myöhässä." Ja sinun kiusaamistako ne valvontavuorot ovatkin? Eikö niitä olekaan tehty oppilaiden turvallisuuden varmistamiseksi? Eivätkö ne kuulukaan virkavelvollisuuteen? Resurssi kysäisi, että entä jos joku juoksee pää edellä lasiovesta läpi? Ei ole kuulema valvojan ongelma. Resurssista jotenkin vain tuntuu, että jos A) oppilas viedään piipaa-autolla sairaalaan tikattavaksi ja B) Hra Väkivaltakoneiston edustaja kyselee opettajilta poliisikammarin kellarissa 100W hehkulampun kiljottaessa silmiin "Tiedättekö, missä ruokalanvalvoja X oli oppilas Y:n satuttaessa itsensä?", ne opettajanhuoneessa olleet neljä kollegaa kertovat auliisti hiljaisen miehen protestista ja sitten sillä hiljaisella miehellä voi olla ongelmia.
Esimerkki 3: Erityisopettaja saarnaa oppilailleen täsmällisyyttä, huolellisuutta, velvollisuudentuntoa yms. paskaa, jota elämässä tarvitaan. Oppilaat ovat niitä, jotka eivät isossa luokassa pärjää ja tarvitsevat erityistä ohjausta ja tukea ja mahdollisimman vähän muutoksia. Erityisopettaja on ensimmäisellä viikolla torstain ja perjantain sairaslomalla, "kun vähän kurkkua karvastelee." Toisella viikolla erityisopettaja on tiistain ja keskiviikon koulutuksessa "kun kerran tarjottiin, vaikka eihän näistä hyötyä ole, mutta onpahan jotakin vaihtelua." Kolmannen viikon aluksi erityisopettaja on maanantain ja tiistain vaeltamassa poikiensa ja naapurien kanssa.
Kaiken huippuna erityisopettaja on tavattoman hämmästynyt, ettei voi sysätä sijaisuutta suoraan kouluavustajalle, vaan joutuu etsimään oikean sijaisen. "Olisihan se kouluavustaja muutenkin siellä luokassa, niin miksei se voisi tehdä sitä sijaisuutta?" Ja miksei ongelmaa voi ratkaista vain sillä, että annetaan maanantain ja tiistain aamutunnit vapaata (erityisopettajilla on kuulema oikeus antaa vapaatunteja oppilaille), päivällä hajautetaan porukka muille erityisopettajille, opoille ja alkuperäisiin ryhmiin ja iltapäivällä onkin valinnaisaineita.
ASPILLA REITEEN!
Eipä Resurssi kyyneltäkään vuodattanut, kun keskiviikkona kuului "Ja koko reissun satoi. Siis koko reissun. Sen kerran kun vaeltamaan lähtee, niin sataa koko reissun."
Tätä ei nyt pidä käsittää väärin. Resurssillakin on oma perse kaikkein lähimpänä ja rakkain. Eikä Resurssikaan tykkää valvonnoista, yhteydenotoista kotiin tms.
Kuitenkin Resurssi on sitä mieltä, että 2½ kuukautta kestävä kesäloma, 3 viikon joululoma, viikon syys- ja hiihtoloma sekä päivätyö on ihan jees. Nyt kun Resurssille vielä paukahti tunteja reilusti. korvausta pitää todella hyvänä. Matalapalkka-aloillakin työskennellyt Resurssi ei pidä sitä peruspalkkaakaan erityisen huonona.
Reaalimaailmaan törmääminen olisi joillekin opettajille vain hyvästä. Nyt opettajat pelaavat jatkuvasti lasten kanssa. Lapsi on aina heikompi ja tyhmempi. Sitä voi älyttää, sille voi valehdella ja siitä voi valehdella. Siksi opettajan valta on niin totaalista ja siksi sitä pitäisi käyttää varoen.
Resurssi kävelee isona mustana pelotteena pitkin koulun käytäviä, ei tervehdi, ei hymyile, käskee kieltää ja komentaa. Mutta ikinä Resurssi ei puutu henkilökohtaisiin asioihin, kuten habitus tai musiikki, jota pennut kuuntelevat. Myöskään Resurssi ei koskaan muista vanhoja asioita, ellei vastapuoli välttämättä halua. Resurssi myös pelaa avoimin kortein. Jos tullaan paikalle, tullaan niin, että vastapuoli ehtii lopettaa laittoman toiminnan. Hiippailu ja käryttäminen ei ole Resurssin juttu. Sitten, jos vastapuoli kaivaa verta nenästään, niin sitähän voidaan sitten kaivaa porukassa.
Tämä tarkoittaa sitä, että selkeään kiusaamiseen puututaan aina havaittaessa. Rehti poikien välinen pelleily taas lopetetaan tulemaan paikalle mahdollisimman näyttävästi, että katsojat ehtivät suhauttaa sen "Nyt se mulkku tulee" -taikasanansa. Tai roskaaja saa sen kaksi sekuntia aikaa havaita yllättyneenä "Oho! Eikö se mennytkään roskiin!" ja korjata jälkensä, eikä saa välittömästi kuulla "Taasko sinä olet tuhma! Kohta tulee jälki-istuntoa... jne."
Jos peli on reilua, MOLEMMAT voivat tarvittaessa vetäytyä tilanteesta kasvojaan menettämättä. Koskaan ei pidä maalata itseään nurkkaan eikä tehdä asioista arvovaltakysymyksiä.
Osaa Resurssi tosin senkin. Tyypillinen vartijan, poliisin, aliupseerin, portsarin haara-asento, nyrkit lanteilla ja naamalla se typerän ilmeetön ilme, jossa katse kertoo, että valot on päällä, mutta ketään ei ole kotona. "EI TULLA SISÄLLE! - "Vessaan pitäs..." - "EI TULLA SISÄLLE!" - "Tämä reppu..." - "EI TULLA SISÄLLE!" - "Mutta se toinen ope aina..." - "EI TULLA SISÄLLE!" "Minkäs teet, jos me vaan tullaan?" - "EI TULLA SISÄLLE!" - "Et sä voi kaikkia uloskaan heittää." - "EI TULLA SISÄLLE!" - "Mutta jos me vaan..." "EI TULLA SISÄLLE!" - "Tommonen ei oo reilua." - "EI TULLA SISÄLLE!" - "Eihän se ees kuuntele" - "EI TULLA SISÄLLE!" jne.
Osa ei pysty, juuri kukaan ei tykkää, mutta jonkun on pakko. Olis kiva, jos vois olla kiva, mutta kun aina ei voi olla kiva.
Elämä on.
Resurssin kokemuksen mukaan suomalainen peruskoulun aineopettaja on ihminen huonoimmasta päästä. Ahne, laiska, pikkumainen ja vittumainen.
Tunteja on liian vähän silloin kun katsotaan tilinauhaa, mutta liian paljon kun jotakin pitäisi tehdä. Vain se 45 minuutin oppitunti kuuluu työhön ja kaikki muu on henkilökohtaista vittuilua, joten kostoksi homma on hoidettava mahdollisimman huonosti. Tietysti välttäen sitä, että tekee niin räikeän virheen, että joutuu siitä vastuuseen.
Esimerkki: Oppilasta kiusataan. Luokanvalvoja valittaa sitä, että joutuu selvittämään asiaa kiusatun, kiusaajan, kiusatun vanhempien ja kiusaajan vanhempien kanssa. "Ainahan sitä on...", "No miten tämmöiseen...", "Koulunko tehtävä se on..." ja "Mitähän se on tehnyt, että sitä aina kiusataan." Kaiken huippuna moralisointi "Niin oli se kyllä antanut pelata sormipillua, että kyllähän se tietysti on vähän semmoinen tyttö ja ymmärrettäväähän se sitten on se kiusaaminen.."
HÄH! Antanut sormipillua, ja se oikeuttaa kiusaamisen? Vaikka nyrkillä ja perseeseen. Omahan on tavaransa ja ei se järvi soutamalla kulu. Ei se silti oikeuta kiusaamista. Juuri se ylemmyyden tunne ja pyrkimys hyväksyä kiusaajan toiminta on se, mikä saa Resurssin niskakarvat pystyyn. Siihen vielä sitten se kuoro ympärille "Joo onhan sillä isot tissitkin, joita se oikein esittelee. Kyllä se vaikeuksia kerjää." ,"Niin miksikäs sitä sellaisia tyttöjä kutsutaankaan, jotka pilluaan antaa hiplata?" jne.
ELLÄEMEN KÄSI!
Esimerkki 2: Opettajalla on valvontavuoro, josta ei pidä. "Tämä on hiljaisen miehen protesti. Menen valvomaan vasta 5 minuuttia myöhässä." Ja sinun kiusaamistako ne valvontavuorot ovatkin? Eikö niitä olekaan tehty oppilaiden turvallisuuden varmistamiseksi? Eivätkö ne kuulukaan virkavelvollisuuteen? Resurssi kysäisi, että entä jos joku juoksee pää edellä lasiovesta läpi? Ei ole kuulema valvojan ongelma. Resurssista jotenkin vain tuntuu, että jos A) oppilas viedään piipaa-autolla sairaalaan tikattavaksi ja B) Hra Väkivaltakoneiston edustaja kyselee opettajilta poliisikammarin kellarissa 100W hehkulampun kiljottaessa silmiin "Tiedättekö, missä ruokalanvalvoja X oli oppilas Y:n satuttaessa itsensä?", ne opettajanhuoneessa olleet neljä kollegaa kertovat auliisti hiljaisen miehen protestista ja sitten sillä hiljaisella miehellä voi olla ongelmia.
Esimerkki 3: Erityisopettaja saarnaa oppilailleen täsmällisyyttä, huolellisuutta, velvollisuudentuntoa yms. paskaa, jota elämässä tarvitaan. Oppilaat ovat niitä, jotka eivät isossa luokassa pärjää ja tarvitsevat erityistä ohjausta ja tukea ja mahdollisimman vähän muutoksia. Erityisopettaja on ensimmäisellä viikolla torstain ja perjantain sairaslomalla, "kun vähän kurkkua karvastelee." Toisella viikolla erityisopettaja on tiistain ja keskiviikon koulutuksessa "kun kerran tarjottiin, vaikka eihän näistä hyötyä ole, mutta onpahan jotakin vaihtelua." Kolmannen viikon aluksi erityisopettaja on maanantain ja tiistain vaeltamassa poikiensa ja naapurien kanssa.
Kaiken huippuna erityisopettaja on tavattoman hämmästynyt, ettei voi sysätä sijaisuutta suoraan kouluavustajalle, vaan joutuu etsimään oikean sijaisen. "Olisihan se kouluavustaja muutenkin siellä luokassa, niin miksei se voisi tehdä sitä sijaisuutta?" Ja miksei ongelmaa voi ratkaista vain sillä, että annetaan maanantain ja tiistain aamutunnit vapaata (erityisopettajilla on kuulema oikeus antaa vapaatunteja oppilaille), päivällä hajautetaan porukka muille erityisopettajille, opoille ja alkuperäisiin ryhmiin ja iltapäivällä onkin valinnaisaineita.
ASPILLA REITEEN!
Eipä Resurssi kyyneltäkään vuodattanut, kun keskiviikkona kuului "Ja koko reissun satoi. Siis koko reissun. Sen kerran kun vaeltamaan lähtee, niin sataa koko reissun."
Tätä ei nyt pidä käsittää väärin. Resurssillakin on oma perse kaikkein lähimpänä ja rakkain. Eikä Resurssikaan tykkää valvonnoista, yhteydenotoista kotiin tms.
Kuitenkin Resurssi on sitä mieltä, että 2½ kuukautta kestävä kesäloma, 3 viikon joululoma, viikon syys- ja hiihtoloma sekä päivätyö on ihan jees. Nyt kun Resurssille vielä paukahti tunteja reilusti. korvausta pitää todella hyvänä. Matalapalkka-aloillakin työskennellyt Resurssi ei pidä sitä peruspalkkaakaan erityisen huonona.
Reaalimaailmaan törmääminen olisi joillekin opettajille vain hyvästä. Nyt opettajat pelaavat jatkuvasti lasten kanssa. Lapsi on aina heikompi ja tyhmempi. Sitä voi älyttää, sille voi valehdella ja siitä voi valehdella. Siksi opettajan valta on niin totaalista ja siksi sitä pitäisi käyttää varoen.
Resurssi kävelee isona mustana pelotteena pitkin koulun käytäviä, ei tervehdi, ei hymyile, käskee kieltää ja komentaa. Mutta ikinä Resurssi ei puutu henkilökohtaisiin asioihin, kuten habitus tai musiikki, jota pennut kuuntelevat. Myöskään Resurssi ei koskaan muista vanhoja asioita, ellei vastapuoli välttämättä halua. Resurssi myös pelaa avoimin kortein. Jos tullaan paikalle, tullaan niin, että vastapuoli ehtii lopettaa laittoman toiminnan. Hiippailu ja käryttäminen ei ole Resurssin juttu. Sitten, jos vastapuoli kaivaa verta nenästään, niin sitähän voidaan sitten kaivaa porukassa.
Tämä tarkoittaa sitä, että selkeään kiusaamiseen puututaan aina havaittaessa. Rehti poikien välinen pelleily taas lopetetaan tulemaan paikalle mahdollisimman näyttävästi, että katsojat ehtivät suhauttaa sen "Nyt se mulkku tulee" -taikasanansa. Tai roskaaja saa sen kaksi sekuntia aikaa havaita yllättyneenä "Oho! Eikö se mennytkään roskiin!" ja korjata jälkensä, eikä saa välittömästi kuulla "Taasko sinä olet tuhma! Kohta tulee jälki-istuntoa... jne."
Jos peli on reilua, MOLEMMAT voivat tarvittaessa vetäytyä tilanteesta kasvojaan menettämättä. Koskaan ei pidä maalata itseään nurkkaan eikä tehdä asioista arvovaltakysymyksiä.
Osaa Resurssi tosin senkin. Tyypillinen vartijan, poliisin, aliupseerin, portsarin haara-asento, nyrkit lanteilla ja naamalla se typerän ilmeetön ilme, jossa katse kertoo, että valot on päällä, mutta ketään ei ole kotona. "EI TULLA SISÄLLE! - "Vessaan pitäs..." - "EI TULLA SISÄLLE!" - "Tämä reppu..." - "EI TULLA SISÄLLE!" - "Mutta se toinen ope aina..." - "EI TULLA SISÄLLE!" "Minkäs teet, jos me vaan tullaan?" - "EI TULLA SISÄLLE!" - "Et sä voi kaikkia uloskaan heittää." - "EI TULLA SISÄLLE!" - "Mutta jos me vaan..." "EI TULLA SISÄLLE!" - "Tommonen ei oo reilua." - "EI TULLA SISÄLLE!" - "Eihän se ees kuuntele" - "EI TULLA SISÄLLE!" jne.
Osa ei pysty, juuri kukaan ei tykkää, mutta jonkun on pakko. Olis kiva, jos vois olla kiva, mutta kun aina ei voi olla kiva.
Elämä on.
tiistai 30. elokuuta 2011
Palkanmaksun vaikeudesta
JOHTAJA ON PETETTY!
Resurssi ei toimi kutsumusammatissa. Resurssi tekee opetustöitä siksi, että lomat on pitkiä, päivät lyhyitä, työ on vaihtelevaa ja haasteellista ja nuorison kanssa on yleensä ihan kiva tehdä hommia. Silti raha toimii keskeisenä motivaattorina hommissa. Jos tilillä kellottaisi vaikkapa nyt 3 modernia miljoonaa, Resurssi pelaisi tietokoneella strategiapelejä ja kaatelisi Stihlin Farm Bossilla puita ja ammuskelisi Sakon TRG-42:lla reikiin kaikkeen mahdolliseen elolliseen ja elottomaan, eikä tekisi tasan mitään muuta hyödyllistä.
NIH!
Mutta kun maalima ei ole täydellinen, on patruunoihin, pirtuun ja RYMD-mehuun hankittava rahat työnteolla.
Resurssi saikin syksyksi tunteja kiitettäväsi. Yksi ylitunti Varsinaista Oppiainetta ja neljä tuntia Äärimmäisen Eksoottista Oppiainetta. Lisäksi siirtymisistä kouluilta toisille kaksi tuntia huojennusta sekä yhteisöllisyyslisä, kun Resurssi on niin Pirun hyvä Jätkä ja käy monella koululla.
Tänään tuli sitten palkkakuitti. Ei Äärimmäisen Eksoottisen Oppiaineen tunteja. Ei huojennuksia. Ei lisiä. EIKÄ PERKELE EDES SITÄ VARSINAISEN OPPIAINEEN YLITUNTIA!
Kaiken tuon oheissälän puuttumisen Resurssi voi vielä juuri ja juuri ymmärtää, vaikkei hyväksyä, sillä opettajarekisterit vahvistettiin vasta eilen. Mutta tuo varsinaisen oppiaineen tuntimäärät on lyöty lukkoon jo keväällä. Samoin kyllä Äärimmäisen Eksoottisen Opetettavan aineenkin, mutta se nyt on aina ollut semmoista seilaamista.
Aamulla Resurssi nostaa GhettoBlasterin selkään, vääntää ämyrit täysille, laittaa Valkyrioiden ratsastuksen soimaan ja nimenomaan MARSSII luottamusmiehen eteen. Siinä vannotaankin sitten sellainen Hannibalin vala, että yksityiskohdat luetaan tulevaisuudessa Ratosta ja Alibista.
LOPPUU SE HYVÄNOLON TUNNE MUILLAKIN!
NYT EI LIENNYTETÄ! LAIMENTAMISESTA PUHUMATTAKAAN!
JOS KÄYTTÄÄ LIEKINHEITINTÄ, EI TARVITSE PYYTÄÄ ANTEEKSI! EIKÄ ANTAA!
KATKASE!
Resurssi ei toimi kutsumusammatissa. Resurssi tekee opetustöitä siksi, että lomat on pitkiä, päivät lyhyitä, työ on vaihtelevaa ja haasteellista ja nuorison kanssa on yleensä ihan kiva tehdä hommia. Silti raha toimii keskeisenä motivaattorina hommissa. Jos tilillä kellottaisi vaikkapa nyt 3 modernia miljoonaa, Resurssi pelaisi tietokoneella strategiapelejä ja kaatelisi Stihlin Farm Bossilla puita ja ammuskelisi Sakon TRG-42:lla reikiin kaikkeen mahdolliseen elolliseen ja elottomaan, eikä tekisi tasan mitään muuta hyödyllistä.
NIH!
Mutta kun maalima ei ole täydellinen, on patruunoihin, pirtuun ja RYMD-mehuun hankittava rahat työnteolla.
Resurssi saikin syksyksi tunteja kiitettäväsi. Yksi ylitunti Varsinaista Oppiainetta ja neljä tuntia Äärimmäisen Eksoottista Oppiainetta. Lisäksi siirtymisistä kouluilta toisille kaksi tuntia huojennusta sekä yhteisöllisyyslisä, kun Resurssi on niin Pirun hyvä Jätkä ja käy monella koululla.
Tänään tuli sitten palkkakuitti. Ei Äärimmäisen Eksoottisen Oppiaineen tunteja. Ei huojennuksia. Ei lisiä. EIKÄ PERKELE EDES SITÄ VARSINAISEN OPPIAINEEN YLITUNTIA!
Kaiken tuon oheissälän puuttumisen Resurssi voi vielä juuri ja juuri ymmärtää, vaikkei hyväksyä, sillä opettajarekisterit vahvistettiin vasta eilen. Mutta tuo varsinaisen oppiaineen tuntimäärät on lyöty lukkoon jo keväällä. Samoin kyllä Äärimmäisen Eksoottisen Opetettavan aineenkin, mutta se nyt on aina ollut semmoista seilaamista.
Aamulla Resurssi nostaa GhettoBlasterin selkään, vääntää ämyrit täysille, laittaa Valkyrioiden ratsastuksen soimaan ja nimenomaan MARSSII luottamusmiehen eteen. Siinä vannotaankin sitten sellainen Hannibalin vala, että yksityiskohdat luetaan tulevaisuudessa Ratosta ja Alibista.
LOPPUU SE HYVÄNOLON TUNNE MUILLAKIN!
NYT EI LIENNYTETÄ! LAIMENTAMISESTA PUHUMATTAKAAN!
JOS KÄYTTÄÄ LIEKINHEITINTÄ, EI TARVITSE PYYTÄÄ ANTEEKSI! EIKÄ ANTAA!
KATKASE!
Joko nyt?
Jokohan sitä nyt pääsee keskittymään töihin?
Viimeinen säätö tapahtui toisen ala-asteen kohdalla. Saivat sumplittua tunnin maanantain loppuun, eli ekaluokkalaisille ihanteellisesti klo 14.15-15.00. No, pääasia vissiin, että opetus saadaan järjestettyä.
Ja jälleen sovittiin, että Hra Rehtori on sitten koululla, kun ensimmäisen kerran Resurssi sinne ilmestyy, että saadaan asiat sovittua. No oliko? Tavataan E-I, lausutaan EI.
Kuten ei myöskään luokkatilaa tai avaimia tai oppilaslistaa tai tarvikkeita tai kouluavustajaa tai vihkoja tai mitään muutakaan.
Resurssi otti omin luvin koulusihteeriltä avaimen. Tämä oli Resurssin kanssa samaa mieltä, että oma avain on välttämättömyys, että ryhmä pääsee luokkaan omin avuin, eikä joka kerta tarvitse metsästää siivoojaa, kouluavustajaa, kollegaa tms. joka avaisi ystävällisesti oven.
Luokkatilan oli sitten lopulta järjestänyt tulitukea antava opettaja.
Oppilaslistan sai nimenhuudolla ja kysymällä ketkä opetukseen osallistuvaksi velvoitetuista puuttuvat.
Vihkoja olin onneksi tuonut itse mukanani, kun arvasin, ettei niitä kuitenkaan ole saatavilla.
Yksi oppilaista on sellainen, että hänelle on määrätty avustaja joka tunnille. Viime vuonna tehtävässä yleensä oleva avustaja hoiti hommansa kiitettävästi. Toisinaan tuurannut taas ilmoitti, ettei tajua oppiaineesta mitään ja nosti kytkintä. Tarvetta ei siis ollut avustamiselle ajattelemisessa, vaan paikallaan pysymisessä, hiljaa olemisessa jne. Arvata saa sitten kahdesti, kumpi avustajista ei ole tänä vuonna Resurssin käytettävissä.
Kirjatilaus sitten Wotanin kiitos onnistui ihan nikottelematta. Katsotaan vain, milloin tulevat.
Kautta Vesuviuksen ja tonni punaista laavaa.
Viimeinen säätö tapahtui toisen ala-asteen kohdalla. Saivat sumplittua tunnin maanantain loppuun, eli ekaluokkalaisille ihanteellisesti klo 14.15-15.00. No, pääasia vissiin, että opetus saadaan järjestettyä.
Ja jälleen sovittiin, että Hra Rehtori on sitten koululla, kun ensimmäisen kerran Resurssi sinne ilmestyy, että saadaan asiat sovittua. No oliko? Tavataan E-I, lausutaan EI.
Kuten ei myöskään luokkatilaa tai avaimia tai oppilaslistaa tai tarvikkeita tai kouluavustajaa tai vihkoja tai mitään muutakaan.
Resurssi otti omin luvin koulusihteeriltä avaimen. Tämä oli Resurssin kanssa samaa mieltä, että oma avain on välttämättömyys, että ryhmä pääsee luokkaan omin avuin, eikä joka kerta tarvitse metsästää siivoojaa, kouluavustajaa, kollegaa tms. joka avaisi ystävällisesti oven.
Luokkatilan oli sitten lopulta järjestänyt tulitukea antava opettaja.
Oppilaslistan sai nimenhuudolla ja kysymällä ketkä opetukseen osallistuvaksi velvoitetuista puuttuvat.
Vihkoja olin onneksi tuonut itse mukanani, kun arvasin, ettei niitä kuitenkaan ole saatavilla.
Yksi oppilaista on sellainen, että hänelle on määrätty avustaja joka tunnille. Viime vuonna tehtävässä yleensä oleva avustaja hoiti hommansa kiitettävästi. Toisinaan tuurannut taas ilmoitti, ettei tajua oppiaineesta mitään ja nosti kytkintä. Tarvetta ei siis ollut avustamiselle ajattelemisessa, vaan paikallaan pysymisessä, hiljaa olemisessa jne. Arvata saa sitten kahdesti, kumpi avustajista ei ole tänä vuonna Resurssin käytettävissä.
Kirjatilaus sitten Wotanin kiitos onnistui ihan nikottelematta. Katsotaan vain, milloin tulevat.
Kautta Vesuviuksen ja tonni punaista laavaa.
perjantai 19. elokuuta 2011
Entistä enemmän ihmetystä
MITÄ? HELVETTIÄ?
Viikko alkoi Helvetin vahvasti, kun keskiviikon viimeinen varsinaisen opetettavan aineen oppitunti saatiin siirrettyä tiistaiaamulle. Siitä suuri kiitos vararehtorille. Näin saimme Resurssi saattaa opettaa eksoottista oppiainettaan koulun haluamalla tavalla 75 minuuttia.
Homman nousu kääntyi tämän jälkeen välittömästi negatiivisille luvuille, kun perjantaiaamun toinen ala-aste otti yhteyttä. Tarkoitus oli, että Resurssi opettaa yhdellä ala-asteella eksoottista ainettaan ja toinen ala-aste ottaa vastaan videolähetyksen opetuksesta.
Koska opetuksen koordinoinnissa oli ongelmia jo vuosi sitten, resurssi otti yhteyttä suoraan koulupalvelukeskukseen, opetusta tilanneisiin rehtoreihin ja oman koulun rehtoriin ja vararehtoriin ja pyysi, että aikataulut suunniteltaisiin niin, että kaikilla (muilla paitsi Resurssilla) on hyvä ja ihana olla. Näin luvattiin tehdä.
Koulupalvelukeskus lähetti lattean ja ympäripyöreän sähköpostiviestin, jossa kehotti kaikkia (muita kuin itseään) asianosaisia olemaan riittävässä yhteydessä keskenään, että ongelmilta vältyttäisiin. Resurssin varsinaisen sijoituskoulun rehtori antoi hlökohtaisesti kirjallisena ja vararehtori (joka laatii lukujärjestykset) sähköisenä resurssin lukujärjestyksen, jotta eksoottisen aineen opetusta tarvitsevat koulut voivat laatia lukujärjestyksensä. Resurssi oli jo aiemmin kysynyt eksoottisen aineen opetusta tarvitsevilta kouluilta, milloin nämä toivovat opetusta järjestettävän ja toimittanut vastaukset varsinaisen sijoituskoulun rehtorille ja vararehtorille.
Tiistaina videolähetystä vastaanottavan koulun rehtori tiedusteli, olisiko mahdollista saada kontaktiopetusta etäopetuksen sijaan. Resurssillehan tämä passaa, koska opetettava ryhmä on sellainen, ettei sitä etänä opeteta ja Resurssikin on rahalle perso, koska ammukset, pirtu ja Rymd-mehu maksavat maltaita.
Resurssi lähetti ao. koulun rehtorille lukujärjestyksensä, koska Resurssilla kuitenkin on varsinaista opetettavaa ainetta 24 viikkotuntia ja eksoottista oppiainetta 3 viikkotuntia. Näin ollen vapaita tunteja ei juurikaan ole. Rehtorin mukaan asia oli oortnunkissa.
Torstaina Resurssin sähköpostissa kuitenkin odotti yllätys, kun rehtori oli lähtetänyt (tiivistetysti) viestin "Me olemme vaikeuksissa, jos opetus ei onnistu maanataina klo 8-9. Pyydä vararehtoria siirtämään tuntiasi." Leikkasin&liimasin ja lähetin viestin vararehtorillemme ja ihmettelin, että meidänkö sitä tuntia pitää siirtää ja minunko sitä siirtoa pitää kysyä. Molempiin kysymyksiin vastaus oli sekä vararehtorin että luottamusmiehen mukaan negatiivinen.
Kävi myös (HTT:N kautta) ilmi, että opetusta tilaavan koulun rehtori ei ollut piitannut lukujärjestystään laatiessaan pierun vertaa keväällä sovitusta, vaan oli tietoisesti sijoittanut videotunnin paikalle jotakin ihan muuta.
Edelleenkin pitää kysyä, että mistä ihmeestä osa porukasta saa palkkansa?
Mutta,
HELL IS VULL SUUN!
ME EMME LIENNYTÄ EMMEKÄ LAIMENNA!
PYÖRIVÄSTÄ AURINGOSTA PIIRRÄMME AURINKOPYÖRIÄ!
EIKÄ JOHTAJAA PETETÄ!
Viikko alkoi Helvetin vahvasti, kun keskiviikon viimeinen varsinaisen opetettavan aineen oppitunti saatiin siirrettyä tiistaiaamulle. Siitä suuri kiitos vararehtorille. Näin saimme Resurssi saattaa opettaa eksoottista oppiainettaan koulun haluamalla tavalla 75 minuuttia.
Homman nousu kääntyi tämän jälkeen välittömästi negatiivisille luvuille, kun perjantaiaamun toinen ala-aste otti yhteyttä. Tarkoitus oli, että Resurssi opettaa yhdellä ala-asteella eksoottista ainettaan ja toinen ala-aste ottaa vastaan videolähetyksen opetuksesta.
Koska opetuksen koordinoinnissa oli ongelmia jo vuosi sitten, resurssi otti yhteyttä suoraan koulupalvelukeskukseen, opetusta tilanneisiin rehtoreihin ja oman koulun rehtoriin ja vararehtoriin ja pyysi, että aikataulut suunniteltaisiin niin, että kaikilla (muilla paitsi Resurssilla) on hyvä ja ihana olla. Näin luvattiin tehdä.
Koulupalvelukeskus lähetti lattean ja ympäripyöreän sähköpostiviestin, jossa kehotti kaikkia (muita kuin itseään) asianosaisia olemaan riittävässä yhteydessä keskenään, että ongelmilta vältyttäisiin. Resurssin varsinaisen sijoituskoulun rehtori antoi hlökohtaisesti kirjallisena ja vararehtori (joka laatii lukujärjestykset) sähköisenä resurssin lukujärjestyksen, jotta eksoottisen aineen opetusta tarvitsevat koulut voivat laatia lukujärjestyksensä. Resurssi oli jo aiemmin kysynyt eksoottisen aineen opetusta tarvitsevilta kouluilta, milloin nämä toivovat opetusta järjestettävän ja toimittanut vastaukset varsinaisen sijoituskoulun rehtorille ja vararehtorille.
Tiistaina videolähetystä vastaanottavan koulun rehtori tiedusteli, olisiko mahdollista saada kontaktiopetusta etäopetuksen sijaan. Resurssillehan tämä passaa, koska opetettava ryhmä on sellainen, ettei sitä etänä opeteta ja Resurssikin on rahalle perso, koska ammukset, pirtu ja Rymd-mehu maksavat maltaita.
Resurssi lähetti ao. koulun rehtorille lukujärjestyksensä, koska Resurssilla kuitenkin on varsinaista opetettavaa ainetta 24 viikkotuntia ja eksoottista oppiainetta 3 viikkotuntia. Näin ollen vapaita tunteja ei juurikaan ole. Rehtorin mukaan asia oli oortnunkissa.
Torstaina Resurssin sähköpostissa kuitenkin odotti yllätys, kun rehtori oli lähtetänyt (tiivistetysti) viestin "Me olemme vaikeuksissa, jos opetus ei onnistu maanataina klo 8-9. Pyydä vararehtoria siirtämään tuntiasi." Leikkasin&liimasin ja lähetin viestin vararehtorillemme ja ihmettelin, että meidänkö sitä tuntia pitää siirtää ja minunko sitä siirtoa pitää kysyä. Molempiin kysymyksiin vastaus oli sekä vararehtorin että luottamusmiehen mukaan negatiivinen.
Kävi myös (HTT:N kautta) ilmi, että opetusta tilaavan koulun rehtori ei ollut piitannut lukujärjestystään laatiessaan pierun vertaa keväällä sovitusta, vaan oli tietoisesti sijoittanut videotunnin paikalle jotakin ihan muuta.
Edelleenkin pitää kysyä, että mistä ihmeestä osa porukasta saa palkkansa?
Mutta,
HELL IS VULL SUUN!
ME EMME LIENNYTÄ EMMEKÄ LAIMENNA!
PYÖRIVÄSTÄ AURINGOSTA PIIRRÄMME AURINKOPYÖRIÄ!
EIKÄ JOHTAJAA PETETÄ!
maanantai 15. elokuuta 2011
Ja taas mennään
Kesäloma tuli lusittua, ja viikko sitten päästiin taas sorvin ääreen. Oppilaat kouluun tiistaina ja varsinainen opetus käyntiin keskiviikkona.
Ja homma on taas infernaalisessa nousussa!
Vanhat oppilaat tietävät heti, missä mennään. Ei ongelmia, ei häiriöitä, toiminta jatkuu, kuin kesälomaa ei välissä olisi ollutkaan. Uusien kanssa suurin tekeminen on siinä, että ne eivät pasko housuunsa aina, kun Resurssi avaa suunsa. No, jospa ne syyslomaan mennessä tottuvat.
Sen sijaan rehtorien kanssa tekee tiukempaa.
Resurssille on lykätty yksi kappale äärimmäisen eksoottisia oppiaineita, josta kaikki asiasta tietävät haluavat pitää läskiset näppinsä erossa. Kuuma peruna sysättiin vuosi sitten Resurssille, joka hölmönä lupasi opettaa kyseistä oppiainetta. Käytännönjärjestelyjen puolesta ongelmia oli koko vuoden (ei avaimia, ei luokkaa, ei kodia kopiokoneelle, ei tietoa koulun poikkeavista aikatauluista jne.). Keväällä luvattiin, että "Rehtorit koordinoivat aikataulut ja käytännöt yhdessä, joten hommasi helpottuu blaa-blaa-blaa."
Maanantai: Resurssi soittaa koululle, jonne tietää tarvittavan opetusta, mutta josta ei aikataulua ole ilmoitettu. Vararehtori ilmoittaa, että tunti pidetään keskiviikkon päätteeksi.
Tiistai: Resurssi soittaa kahdelle muulle koululle, joiden tietää tarvitsevan palveluksiaan, mutta jotka eivät ole ilmoittaneet perjantaita tarkempaa aikataulua. Käy ilmi, että molemmat koulut järjestävät opetuksen klo 8.00-8.45. Välimatkaa 6 km, eli luokkien välillä reissaaminen ei oikein onnistu.
Ratkaisuksi esitetään ryhmien yhdistämistä. Silloin Resurssi ilmoittaa kieltäytyvänsä tehtävästä. Toinen ryhmä on kooltaan 12 oppilasta, luokka-asteet 1-6. Lisäksi opetus välitetään videolinkillä toiselle ala-asteelle, jossa suunnilleen samankokoinen ryhmä, myös luokka-asteet 1-6. Siirtyvä ryhmä olisi kooltaan myös 12 oppilasta, luokka-asteet 7-9. Ei toimi.
Lopulta yläasteen ryhmä siirretään tuntia myöhemmäksi.
Keskiviikko: soitti apulaisrehtori, joka oli perunut viikon tunnin: "No olisko kuule mahollista, että pitäsit sen tunnin sittekin. Katottas samalla sulle yhessä luokka ja oppilaslistat ja avaimet ja blaa-blaa-blaa." Sopiihan se, kun Resurssi arvasi homman jo etukäteen. Lisäksi Resurssi oli havainnut, että keskiviikkona varsinaisen opetettavan aineen oppitunti varsinaisella sijoituskoulullani päättyy klo 14.50 ja eksoottisen oppiaineen tunti alkaa 8 km:n päässä klo 14.45. Hiukka vaikea yhtälö, eli mielellään setvitään asiat ihan naamatusten.
Resurssi saavuttua koululle (20 minuuttia myöhässä), kävikin ilmi, että apulaisrehtori oli kokouksessa. Resurssi sitten odotteli opettajainhuoneessa neljään, kunnes nälkä ja välähdys siitä, millä intensiteetillä keskustelu mahdollisesti tultaisiin käymään, sai lähtemään kotiin.
Perjantai: ala-asteelle saavuttaessa käy ilmi, että rehtori lupauksistaan huolimatta EI ollut paikalla vaan matkoilla. Apulaisrehtorilla ei ollut harmainta aavistusta Resurssin saapumisesta koululle. Onneksi muut tulitukea antavat opettajat olivat asiasta tietoisia ja käytännönjärjestelyt saatiin sujumaan. Tämä oli muuten ensimmäinen koulu, jossa osattiin suoraan osoittaa luokkatila ja jossa etukäteen annettiin oppilaslista. Sen sijaan videolinkki toiselle ala-asteelle ei ollut toiminnassa.
Perjantai-iltana Resurssi joutui kysymään itseltään, että mistä kaikesta sitä ihmisille oikein maksetaankaan...
Ja homma on taas infernaalisessa nousussa!
Vanhat oppilaat tietävät heti, missä mennään. Ei ongelmia, ei häiriöitä, toiminta jatkuu, kuin kesälomaa ei välissä olisi ollutkaan. Uusien kanssa suurin tekeminen on siinä, että ne eivät pasko housuunsa aina, kun Resurssi avaa suunsa. No, jospa ne syyslomaan mennessä tottuvat.
Sen sijaan rehtorien kanssa tekee tiukempaa.
Resurssille on lykätty yksi kappale äärimmäisen eksoottisia oppiaineita, josta kaikki asiasta tietävät haluavat pitää läskiset näppinsä erossa. Kuuma peruna sysättiin vuosi sitten Resurssille, joka hölmönä lupasi opettaa kyseistä oppiainetta. Käytännönjärjestelyjen puolesta ongelmia oli koko vuoden (ei avaimia, ei luokkaa, ei kodia kopiokoneelle, ei tietoa koulun poikkeavista aikatauluista jne.). Keväällä luvattiin, että "Rehtorit koordinoivat aikataulut ja käytännöt yhdessä, joten hommasi helpottuu blaa-blaa-blaa."
Maanantai: Resurssi soittaa koululle, jonne tietää tarvittavan opetusta, mutta josta ei aikataulua ole ilmoitettu. Vararehtori ilmoittaa, että tunti pidetään keskiviikkon päätteeksi.
Tiistai: Resurssi soittaa kahdelle muulle koululle, joiden tietää tarvitsevan palveluksiaan, mutta jotka eivät ole ilmoittaneet perjantaita tarkempaa aikataulua. Käy ilmi, että molemmat koulut järjestävät opetuksen klo 8.00-8.45. Välimatkaa 6 km, eli luokkien välillä reissaaminen ei oikein onnistu.
Ratkaisuksi esitetään ryhmien yhdistämistä. Silloin Resurssi ilmoittaa kieltäytyvänsä tehtävästä. Toinen ryhmä on kooltaan 12 oppilasta, luokka-asteet 1-6. Lisäksi opetus välitetään videolinkillä toiselle ala-asteelle, jossa suunnilleen samankokoinen ryhmä, myös luokka-asteet 1-6. Siirtyvä ryhmä olisi kooltaan myös 12 oppilasta, luokka-asteet 7-9. Ei toimi.
Lopulta yläasteen ryhmä siirretään tuntia myöhemmäksi.
Keskiviikko: soitti apulaisrehtori, joka oli perunut viikon tunnin: "No olisko kuule mahollista, että pitäsit sen tunnin sittekin. Katottas samalla sulle yhessä luokka ja oppilaslistat ja avaimet ja blaa-blaa-blaa." Sopiihan se, kun Resurssi arvasi homman jo etukäteen. Lisäksi Resurssi oli havainnut, että keskiviikkona varsinaisen opetettavan aineen oppitunti varsinaisella sijoituskoulullani päättyy klo 14.50 ja eksoottisen oppiaineen tunti alkaa 8 km:n päässä klo 14.45. Hiukka vaikea yhtälö, eli mielellään setvitään asiat ihan naamatusten.
Resurssi saavuttua koululle (20 minuuttia myöhässä), kävikin ilmi, että apulaisrehtori oli kokouksessa. Resurssi sitten odotteli opettajainhuoneessa neljään, kunnes nälkä ja välähdys siitä, millä intensiteetillä keskustelu mahdollisesti tultaisiin käymään, sai lähtemään kotiin.
Perjantai: ala-asteelle saavuttaessa käy ilmi, että rehtori lupauksistaan huolimatta EI ollut paikalla vaan matkoilla. Apulaisrehtorilla ei ollut harmainta aavistusta Resurssin saapumisesta koululle. Onneksi muut tulitukea antavat opettajat olivat asiasta tietoisia ja käytännönjärjestelyt saatiin sujumaan. Tämä oli muuten ensimmäinen koulu, jossa osattiin suoraan osoittaa luokkatila ja jossa etukäteen annettiin oppilaslista. Sen sijaan videolinkki toiselle ala-asteelle ei ollut toiminnassa.
Perjantai-iltana Resurssi joutui kysymään itseltään, että mistä kaikesta sitä ihmisille oikein maksetaankaan...
lauantai 11. kesäkuuta 2011
Ja taas jotakin muuta
On olemassa biisejä ja biisejä.
Ensimmäisessä linkissä lauma puhkituotettuja "helsinkiläisiä" "nuoria" veijaa jotakin mitäänsanomatonta rallatusta. "Babba-ba-du-da-babba-da-duaa-babbaa" ja toisessa ryhmä helsinkiläisiä kehareita esittää kappaleensa "Kallioon!" "Mä kaipaan vähän kunnioitusta tasa.arvoa elämään, mä kaipaan vähän kunnioitusta ihmisarvoa elämään."
Vähän samaan tapaan jokaisen opettajan on mietittävä, mitä roolia meinaa luokassa vetää. Kiva-kiva on vähän aikaa ihan jees, mutta sitten yleensä törmätään a) työrauhaongelmiin, b) oppimisiongelmiin. Koska Resurssi on runkkari, on Resurssi runkkari myöskin luokassa.
Ei hattua päässä sisällä, koska hattua ei pidetä päässä sisällä.
Ei kännykänkäyttöä ilman lupaa tunnilla, koska kännykkää ei käytetä tunnilla ilman lupaa.
Ei soittimia korvilla tunnilla ilman lupaa, koska jos on asiaa, niin oppilaat kuuntelevat kiinnostuksen asteesta huolimatta.
Jos haluttaa aukoa päätä, se kannattaa tehdä jossakin muualla kuin Resurssin luokassa.
jne.
Kun pelisäännöt on tehty selväksi heti eka tunnilla ja niistä pidetään jatkossa kiinni, on toiminta yksinkertaista - sekä opettajan että oppilaan kannalta.
Pahimmat virheet ovat a) liian suuri ero työminän ja arkiminän välillä - jos on kiltti tavallisesti, on kiltti töissä ja jos on ilkeä arkena on ilkeä pyhänä. Oppilaitten mielestä falskeinta on (huono) esittäminen. b) sääntöjen heiluvuus. Virkeät pojat keräävät aina eniten huomiota opettajasta riippumatta, ja usein aiheesta. Kuitenkin aina yhtä ärsyttävältä kuulostavat huudot "No noille et kuitenkaan anna myöhästymistä, kun ne on tyttöjä!" ja "Meille et kuitenkaan voi antaa myöhästymistä, kun me ollaan tyttöjä."
Kaikille myöhästyjille annetaan merkintä, sukupuolesta riippumatta. Mutta myöhästymättömille ei anneta merkintää "varmuuden vuoksi".
Resurssi sai vähän löysää, kun oli luokkiensiivousta. Jokaisen luokan piti siivota nimikkoluokkansa luokanvalvojan johdolla. Eräällä sangen kerkiävällä ysiluokalla olikin sitten sijainen (n. 50v. nainen). Resurssi hoksasi opettajainhuoneessa, että käytävästä kuuluu meteliä. Resurssi meni katsomaan ja näki kaksi (tyttö)oppilasta potkimassa ovea ja huutamassa sijaiselle, että tämän pitää avata ovi, kun (poika)oppilas pitää sitä kiinni. Resurssi käveli uteliaana paikalle, ja ovi aukesi, kun ovea kiinnipitänyt poika juoksi opettajanpöydänalle piiloon. Ovenraosta Resurssi havaitsi, että sijainen oli seissyt ovea kiinnipitäneen pojan vieressä selaamassa papereita. Siivoamisen sijasta loppuosa luokasta näkyi katsovan televisiota.
Elläemen käsi!
Mutta näillä mennään.
Ensimmäisessä linkissä lauma puhkituotettuja "helsinkiläisiä" "nuoria" veijaa jotakin mitäänsanomatonta rallatusta. "Babba-ba-du-da-babba-da-duaa-babbaa" ja toisessa ryhmä helsinkiläisiä kehareita esittää kappaleensa "Kallioon!" "Mä kaipaan vähän kunnioitusta tasa.arvoa elämään, mä kaipaan vähän kunnioitusta ihmisarvoa elämään."
Vähän samaan tapaan jokaisen opettajan on mietittävä, mitä roolia meinaa luokassa vetää. Kiva-kiva on vähän aikaa ihan jees, mutta sitten yleensä törmätään a) työrauhaongelmiin, b) oppimisiongelmiin. Koska Resurssi on runkkari, on Resurssi runkkari myöskin luokassa.
Ei hattua päässä sisällä, koska hattua ei pidetä päässä sisällä.
Ei kännykänkäyttöä ilman lupaa tunnilla, koska kännykkää ei käytetä tunnilla ilman lupaa.
Ei soittimia korvilla tunnilla ilman lupaa, koska jos on asiaa, niin oppilaat kuuntelevat kiinnostuksen asteesta huolimatta.
Jos haluttaa aukoa päätä, se kannattaa tehdä jossakin muualla kuin Resurssin luokassa.
jne.
Kun pelisäännöt on tehty selväksi heti eka tunnilla ja niistä pidetään jatkossa kiinni, on toiminta yksinkertaista - sekä opettajan että oppilaan kannalta.
Pahimmat virheet ovat a) liian suuri ero työminän ja arkiminän välillä - jos on kiltti tavallisesti, on kiltti töissä ja jos on ilkeä arkena on ilkeä pyhänä. Oppilaitten mielestä falskeinta on (huono) esittäminen. b) sääntöjen heiluvuus. Virkeät pojat keräävät aina eniten huomiota opettajasta riippumatta, ja usein aiheesta. Kuitenkin aina yhtä ärsyttävältä kuulostavat huudot "No noille et kuitenkaan anna myöhästymistä, kun ne on tyttöjä!" ja "Meille et kuitenkaan voi antaa myöhästymistä, kun me ollaan tyttöjä."
Kaikille myöhästyjille annetaan merkintä, sukupuolesta riippumatta. Mutta myöhästymättömille ei anneta merkintää "varmuuden vuoksi".
Resurssi sai vähän löysää, kun oli luokkiensiivousta. Jokaisen luokan piti siivota nimikkoluokkansa luokanvalvojan johdolla. Eräällä sangen kerkiävällä ysiluokalla olikin sitten sijainen (n. 50v. nainen). Resurssi hoksasi opettajainhuoneessa, että käytävästä kuuluu meteliä. Resurssi meni katsomaan ja näki kaksi (tyttö)oppilasta potkimassa ovea ja huutamassa sijaiselle, että tämän pitää avata ovi, kun (poika)oppilas pitää sitä kiinni. Resurssi käveli uteliaana paikalle, ja ovi aukesi, kun ovea kiinnipitänyt poika juoksi opettajanpöydänalle piiloon. Ovenraosta Resurssi havaitsi, että sijainen oli seissyt ovea kiinnipitäneen pojan vieressä selaamassa papereita. Siivoamisen sijasta loppuosa luokasta näkyi katsovan televisiota.
Elläemen käsi!
Mutta näillä mennään.
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
Itkettäs, jos ei naurattas II
Resurssi opettaa useammalla eri koululla, ja eräänä kauniina perjantaina toisen koulun vararehtori soittaa Resurssille kesken tunnin:
"Oletko sinä tulossa tunnille?"
No, kyllä. Jos lukujärjestykseen on merkitty tunteja, ja niistä palkka maksetaan, Resurssi hoitaa tunnit ilman, että esimies kyselee perään.
"Niin kun oppilaat kyselivät, että onkohan niitä tunteja, niin ajateltiin varmistaa."
Resurssi aikoi ensin kysyä, että oppilaatkos ne teillä tunninpidon määräävät, mutta kysäisi sitten huviksensa, että sattuukos sitä koululla olemaan loppukeväänä normaalista poikkeavaa ohjelmaa, ettei tarvitse suottapäiten ajella. Resurssi opettaa koululla tunnin viikossa (viikon viimeinen tunti), joten tieto kulkee joskus vähän huonosti.
"MEILLÄ OPPILAAT OPISKELEVAT NORMAALISTI HELATORSTAIHIN ASTI! JOS AIKATAULUIHIN TULEE MUUTOKSIA, NIISTÄ KYLLÄ ILMOITETAAN!"
No.
Menneenä perjantaina Resurssi ajeli kaikessa rauhassa koululle. Eipä näy oppilaita. No, Resurssi hoiteli sitten perjantaihin kuuluvia kirjallisia & sähköisiä hommia, kun eräs kollega saapuu paikalle:
"Sinäkö olet täällä? Eikö sinulle kukaan ilmoittanut, että on opettajien virkistäytymisiltapäivä, eikä mitään ohjelmaa järjestetä, ei edes viikoittaista jälki-istuntoa?"
No eipä ilmoittanut. Sitten vielä ihmettelyä ja kaakatusta, että "Jaksatpa sinä ahkerasti näitä tunteja pitää. Onpa kiva."
Resurssi kävi sitten etsiskelemässä apulaisrehtoria, mutta ei valitettavasti löytänyt...
"Oletko sinä tulossa tunnille?"
No, kyllä. Jos lukujärjestykseen on merkitty tunteja, ja niistä palkka maksetaan, Resurssi hoitaa tunnit ilman, että esimies kyselee perään.
"Niin kun oppilaat kyselivät, että onkohan niitä tunteja, niin ajateltiin varmistaa."
Resurssi aikoi ensin kysyä, että oppilaatkos ne teillä tunninpidon määräävät, mutta kysäisi sitten huviksensa, että sattuukos sitä koululla olemaan loppukeväänä normaalista poikkeavaa ohjelmaa, ettei tarvitse suottapäiten ajella. Resurssi opettaa koululla tunnin viikossa (viikon viimeinen tunti), joten tieto kulkee joskus vähän huonosti.
"MEILLÄ OPPILAAT OPISKELEVAT NORMAALISTI HELATORSTAIHIN ASTI! JOS AIKATAULUIHIN TULEE MUUTOKSIA, NIISTÄ KYLLÄ ILMOITETAAN!"
No.
Menneenä perjantaina Resurssi ajeli kaikessa rauhassa koululle. Eipä näy oppilaita. No, Resurssi hoiteli sitten perjantaihin kuuluvia kirjallisia & sähköisiä hommia, kun eräs kollega saapuu paikalle:
"Sinäkö olet täällä? Eikö sinulle kukaan ilmoittanut, että on opettajien virkistäytymisiltapäivä, eikä mitään ohjelmaa järjestetä, ei edes viikoittaista jälki-istuntoa?"
No eipä ilmoittanut. Sitten vielä ihmettelyä ja kaakatusta, että "Jaksatpa sinä ahkerasti näitä tunteja pitää. Onpa kiva."
Resurssi kävi sitten etsiskelemässä apulaisrehtoria, mutta ei valitettavasti löytänyt...
perjantai 27. toukokuuta 2011
Itkettäs, jos ei naurattas
Resurssi on nyt kevätlukukauden katsonut monttu auki nykyisen koulun toimintaa, ja joutuu kyllä oikeasti siteeraamaan YLE-radion sanomalehtikatsausta: "'Mitä vittua' kirjoittaa Lapin Kansa pääkirjoituksessaan ja jatkaa".
Valvooko tätä systeemiä oikeasti kukaan? Saako kuka tahansa oikeasti tehdä mitä tahansa mieleen pälkähtää, jos vain on sattunut pääsemään oikealle paikalle?
Otan esimerkin. Avautuu virka. Sitä hakee virkaan pätevä. Hakemusta ei oteta huomioon, koska pätevyys on hankittu sivuaineena, ei pääaineena. Siis hakemus ei päässyt edes käsittelyyn, kun oli väärän alan maisteri.
Mitvit? Eikö se menekään niin, että joko olet pätevä, tai sitten olet epäpätevä? Just ja just sen pätevä/pätevämpi perustelun ymmärrän, mutta jos sitä ei ole mainittu haussa?
Otan toisen esimerkin. Haetaan opettajia kuntaan. Samaan hakuun pannaan KAIKKI aineenopettajat ja resurssiopettajat. Siis peruskoulu ja lukio, luokat 1.-9. ja 1.-3. Koulu laittaa sivutoimisen aineopettajan paikan mukaan hakuun. Huomataan, että tehtävää tällä hetkellä hoitava ei voi hakea virkaa, koska ei ole valmistunut ts. on epäpätevä joten kuka tahansa pätevä syrjäyttää haussa. Ratkaisu? Rimpautetaan koulupalvelukeskukseen ja perutaan se paikan avoimuus. Kuka tietää? No ei hakijat ainakaan, kun niitä haettavia paikkoja ei ilmoiteta erikseen.
Kolmas esimerkki.
Onko se ihan oikeasti niin, että ne häiriköt, kiusaajat yms. ovat alimpana peruskoulussa? Jo resurssina törmäsin siihen, että aineopettajien asenteena oli "Anna niille runtua ja kaiken mitä annat, ne ansaitsevat." Joskus olen itsekin sortunut samaan ajatteluun, mutta viimeaikoina olen tullut toisiin aatoksiin.
Ei se, että oppilas toimii väärin, tarkoita sitä, että sitä saa nöyryyttää ja kiusata miten tahansa. Usein kyse on siitä, että minäkuva on häiriintynyt ja itsetunto heikko. Jos opettaja lähtee vielä murentamaan niitä oman itsen heikkoja rakennuspilareita, on pieni elämä äkkiä lopullisesti pilalla.
Nyt ei pidä käsittää väärin. Resurssi ei edelleenkään liennytä eikä laimenna.
Resurssi vain on sitä mieltä, että jos opettajasta tuntuu siltä, että pippeli on pieni, niin sitä kannattaa kasvattaa esim. snagaripainilla. Siellä kaikki on yleensä aikuisia ja kännissä. Pikkupojat ja pikkutytöt voi ihan oikeasti mennä rikki, kun niille kolme vuotta opettaa, ettei teistä ole mihinkään.
Opettaja käyttää kuitenkin aika helvetin kovaa valtaa oppilaisiin, etenkin arvosteluissa. Peruskoulun päättötodistuksella voi helposti pilata tai nostaa yhden elämän. Nyt esim. Resurssi joutui arvostelmaan yhden oppilaan ilman yhtä koetta. Runkkarit hukkasivat kokeen, "Mutta eihän sillä ole väliä. Anna joku 6-8 niin ei pistä silmään ja kaikki on tyytyväisiä."
Siksi Resurssi onkin sitä mieltä, että pelin pitää olla reilua. Kurssin alussa kerrotaan arvioinnin perusteet ja niitä noudatetaan säntillisesti. Jos oppilas haluaa perseillä, niin siitä vaan - mutta se näkyy numerossa. Jos oppilas hoitaa kaiken kunnialla, niin sitten sekin näkyy numerossa. Olipa taas niin tyypillistä tekstiä kurssin palautelapuissa. "Muiden opettajien tunneilla en osaa mitään, mutta sinun tunneilla osaan." Jos sille oppilaalle lyö eka tunnilla leiman ottaan, niin onhan se raskas kolme vuotta - sille oppilaalle. Resurssin tunneilla kaikki lähtee nollasta (tai kympistä, miten sen tulkitsee) aina kun tunti alkaa. Mieluummin minä annan kasin "toivottomalle" pojalle kuin kympin kympintytölle. Tietysti se kympintyttökin sen kymppinsä saa, jos sen ansaitsee, mutta on se hauska nähdä, että kutosesta tai seiskasta voi oppilas olla kiitollinen.
Ei siinä, etteikö rikkomuksista pidä rankaista. Se rangaistus vain ei saa olla kohtuuton. Ja arvostelu ei koskaan saa toimia rangaistuksena.
Valvooko tätä systeemiä oikeasti kukaan? Saako kuka tahansa oikeasti tehdä mitä tahansa mieleen pälkähtää, jos vain on sattunut pääsemään oikealle paikalle?
Otan esimerkin. Avautuu virka. Sitä hakee virkaan pätevä. Hakemusta ei oteta huomioon, koska pätevyys on hankittu sivuaineena, ei pääaineena. Siis hakemus ei päässyt edes käsittelyyn, kun oli väärän alan maisteri.
Mitvit? Eikö se menekään niin, että joko olet pätevä, tai sitten olet epäpätevä? Just ja just sen pätevä/pätevämpi perustelun ymmärrän, mutta jos sitä ei ole mainittu haussa?
Otan toisen esimerkin. Haetaan opettajia kuntaan. Samaan hakuun pannaan KAIKKI aineenopettajat ja resurssiopettajat. Siis peruskoulu ja lukio, luokat 1.-9. ja 1.-3. Koulu laittaa sivutoimisen aineopettajan paikan mukaan hakuun. Huomataan, että tehtävää tällä hetkellä hoitava ei voi hakea virkaa, koska ei ole valmistunut ts. on epäpätevä joten kuka tahansa pätevä syrjäyttää haussa. Ratkaisu? Rimpautetaan koulupalvelukeskukseen ja perutaan se paikan avoimuus. Kuka tietää? No ei hakijat ainakaan, kun niitä haettavia paikkoja ei ilmoiteta erikseen.
Kolmas esimerkki.
Onko se ihan oikeasti niin, että ne häiriköt, kiusaajat yms. ovat alimpana peruskoulussa? Jo resurssina törmäsin siihen, että aineopettajien asenteena oli "Anna niille runtua ja kaiken mitä annat, ne ansaitsevat." Joskus olen itsekin sortunut samaan ajatteluun, mutta viimeaikoina olen tullut toisiin aatoksiin.
Ei se, että oppilas toimii väärin, tarkoita sitä, että sitä saa nöyryyttää ja kiusata miten tahansa. Usein kyse on siitä, että minäkuva on häiriintynyt ja itsetunto heikko. Jos opettaja lähtee vielä murentamaan niitä oman itsen heikkoja rakennuspilareita, on pieni elämä äkkiä lopullisesti pilalla.
Nyt ei pidä käsittää väärin. Resurssi ei edelleenkään liennytä eikä laimenna.
Resurssi vain on sitä mieltä, että jos opettajasta tuntuu siltä, että pippeli on pieni, niin sitä kannattaa kasvattaa esim. snagaripainilla. Siellä kaikki on yleensä aikuisia ja kännissä. Pikkupojat ja pikkutytöt voi ihan oikeasti mennä rikki, kun niille kolme vuotta opettaa, ettei teistä ole mihinkään.
Opettaja käyttää kuitenkin aika helvetin kovaa valtaa oppilaisiin, etenkin arvosteluissa. Peruskoulun päättötodistuksella voi helposti pilata tai nostaa yhden elämän. Nyt esim. Resurssi joutui arvostelmaan yhden oppilaan ilman yhtä koetta. Runkkarit hukkasivat kokeen, "Mutta eihän sillä ole väliä. Anna joku 6-8 niin ei pistä silmään ja kaikki on tyytyväisiä."
Siksi Resurssi onkin sitä mieltä, että pelin pitää olla reilua. Kurssin alussa kerrotaan arvioinnin perusteet ja niitä noudatetaan säntillisesti. Jos oppilas haluaa perseillä, niin siitä vaan - mutta se näkyy numerossa. Jos oppilas hoitaa kaiken kunnialla, niin sitten sekin näkyy numerossa. Olipa taas niin tyypillistä tekstiä kurssin palautelapuissa. "Muiden opettajien tunneilla en osaa mitään, mutta sinun tunneilla osaan." Jos sille oppilaalle lyö eka tunnilla leiman ottaan, niin onhan se raskas kolme vuotta - sille oppilaalle. Resurssin tunneilla kaikki lähtee nollasta (tai kympistä, miten sen tulkitsee) aina kun tunti alkaa. Mieluummin minä annan kasin "toivottomalle" pojalle kuin kympin kympintytölle. Tietysti se kympintyttökin sen kymppinsä saa, jos sen ansaitsee, mutta on se hauska nähdä, että kutosesta tai seiskasta voi oppilas olla kiitollinen.
Ei siinä, etteikö rikkomuksista pidä rankaista. Se rangaistus vain ei saa olla kohtuuton. Ja arvostelu ei koskaan saa toimia rangaistuksena.
perjantai 15. huhtikuuta 2011
Pitkästä aikaa
Jaahas.
Resurssi palaa sorvin ääreen, vaikkei pahemmin ole kaipailtu.
Homma vaihtui aineenopettajaksi. Myös toimipiste vaihtui. Aineyhdistelmä on se, mihin koulutuskin on, joten siinä ei yllätyksiä tullut. Toimipisteen vaihtuminen sen sijaan toi melkoisen yllätyksen mukanaan.
Olen aina tiennyt, että eri työpaikoissa on erilainen työskentelyilmapiiri. En olisi kuitenkaan uskonut, että saman kaupungin sisällä voi olla noin suuria eroja. Jos edellisessä työpaikassa oli ongelmia, on niitä ollut uudessa lähes potenssiin nouseva määrä.
Oppilaissahan ei sinänsä ole eroja. Jostakin syystä aiemmassa paikassa (lieviä) häiriöitä oli hieman enemmän, mutta myös (positiivista) tuntiaktiivisuutta oli enemmän. Nykyisessä paikassa häiriöitä on vähemmän, mutta niin on sekä positiivista että negatiivista tuntiaktiivisuuttakin. Tämä ero on kuitenkin aika pieni ja pääsääntöisesti vahvistin taas havaintojani siitä, että samat arkkityypit löytyvät kaikista A) kouluista, B) opetusryhmistä.
Sen sijaan kollegoissa onkin suorastaan hämmästyttävän suuria eroja. Tälle olen löytänyt yhden (suhteellisen) kattavan selityksen.
Aiemmassa koulussa rehtori on äärimmäisen mukava ja miellyttävä vanhempi herrasmies, joka jää eläkkeelle keväällä. Tästä seuraa, että hommia on delegoitu melkoisessa määrin alaisille, eli opettajat siis pyörittävät koulun toimintaa, rehtorin seuratessa, että homma menee suunnilleen sinnepäin minne pitääkin. Tämä vaikuttaa opettajien suhteisiin siten, että kukaan ei voi vittuilla ketään hengiltä, koska silloin koulun toiminta siltäosin pysähtyy ja kaikki kärsivät.
Toisessa koulussa rehtori on auringontarkka pilkunviilaaja. Suomalainen opettaja ei vihaa mitään niin paljoa, kuin sitä että joutuu hoitamaan velvollisuutensa. Kun rehtori vaatii opettajia tekemään lakisääteiset hommansa, sluibailee opettaja sitten siellä, mihin rehtorin katse ei yllä. Lisäksi kollegialisuus unohdetaan ja puukkoa lyödään selkään aina kun voidaan. Säännöistä kiinnipitävä on nipo, pinko ja aivoton nuoleskelija, joka ei osaa löysätä. Vastaavasti säännöistä luistava ope on löysä, oppilaiden nuoleskelija ja pinnari, joka jättää hommansa muiden kontolle.
No, kevät lähestyy ja Aspi odottaa kaapissa koulun loppumista...
Nyt RYMD-mehua ja PIRTUA!
100% MOLEMPIA!
ME EMME LIENNYTÄ!
EMMEKÄ LAIMENNA!
KATKASE!
Resurssi palaa sorvin ääreen, vaikkei pahemmin ole kaipailtu.
Homma vaihtui aineenopettajaksi. Myös toimipiste vaihtui. Aineyhdistelmä on se, mihin koulutuskin on, joten siinä ei yllätyksiä tullut. Toimipisteen vaihtuminen sen sijaan toi melkoisen yllätyksen mukanaan.
Olen aina tiennyt, että eri työpaikoissa on erilainen työskentelyilmapiiri. En olisi kuitenkaan uskonut, että saman kaupungin sisällä voi olla noin suuria eroja. Jos edellisessä työpaikassa oli ongelmia, on niitä ollut uudessa lähes potenssiin nouseva määrä.
Oppilaissahan ei sinänsä ole eroja. Jostakin syystä aiemmassa paikassa (lieviä) häiriöitä oli hieman enemmän, mutta myös (positiivista) tuntiaktiivisuutta oli enemmän. Nykyisessä paikassa häiriöitä on vähemmän, mutta niin on sekä positiivista että negatiivista tuntiaktiivisuuttakin. Tämä ero on kuitenkin aika pieni ja pääsääntöisesti vahvistin taas havaintojani siitä, että samat arkkityypit löytyvät kaikista A) kouluista, B) opetusryhmistä.
Sen sijaan kollegoissa onkin suorastaan hämmästyttävän suuria eroja. Tälle olen löytänyt yhden (suhteellisen) kattavan selityksen.
Aiemmassa koulussa rehtori on äärimmäisen mukava ja miellyttävä vanhempi herrasmies, joka jää eläkkeelle keväällä. Tästä seuraa, että hommia on delegoitu melkoisessa määrin alaisille, eli opettajat siis pyörittävät koulun toimintaa, rehtorin seuratessa, että homma menee suunnilleen sinnepäin minne pitääkin. Tämä vaikuttaa opettajien suhteisiin siten, että kukaan ei voi vittuilla ketään hengiltä, koska silloin koulun toiminta siltäosin pysähtyy ja kaikki kärsivät.
Toisessa koulussa rehtori on auringontarkka pilkunviilaaja. Suomalainen opettaja ei vihaa mitään niin paljoa, kuin sitä että joutuu hoitamaan velvollisuutensa. Kun rehtori vaatii opettajia tekemään lakisääteiset hommansa, sluibailee opettaja sitten siellä, mihin rehtorin katse ei yllä. Lisäksi kollegialisuus unohdetaan ja puukkoa lyödään selkään aina kun voidaan. Säännöistä kiinnipitävä on nipo, pinko ja aivoton nuoleskelija, joka ei osaa löysätä. Vastaavasti säännöistä luistava ope on löysä, oppilaiden nuoleskelija ja pinnari, joka jättää hommansa muiden kontolle.
No, kevät lähestyy ja Aspi odottaa kaapissa koulun loppumista...
Nyt RYMD-mehua ja PIRTUA!
100% MOLEMPIA!
ME EMME LIENNYTÄ!
EMMEKÄ LAIMENNA!
KATKASE!
perjantai 21. tammikuuta 2011
Uusia kujeita
Ja niinhän siinä kävi, että koulutoimi työllisti Resurssin. Koodiviesti "Lisää paskaa housuun!" tarkoitti näköjään aineenopettajan tehtäviä uudella koululla. Ei vieläkään täysiä tunteja, mutta sentään päätoimisuus.
Alkuvaihe menee vähän ihmetellessä uusia kuvioita. Opettamisessa ei sinänsä ole mitään uutta. Ryhmät ovat käytännössä samoja koulusta ja vuodesta toiseen. Vain nimet ja naamat vaihtuvat, arkkityypit pysyvät samoina.
Sen sijaan koulujen hallinnolliset käytännöt vaihtelevat reippaastikin. Lisäksi sopeutuminen uusilla kollegoilla voi viedä kotvasen, ennen kuin sopeutuvat Resurssiin. Uusi työpaikka ei ole mikään tekosyy ryhtyä liennyttämään tai taipumaan, laimentamisesta puhumattakaan!
Alkuvaihe menee vähän ihmetellessä uusia kuvioita. Opettamisessa ei sinänsä ole mitään uutta. Ryhmät ovat käytännössä samoja koulusta ja vuodesta toiseen. Vain nimet ja naamat vaihtuvat, arkkityypit pysyvät samoina.
Sen sijaan koulujen hallinnolliset käytännöt vaihtelevat reippaastikin. Lisäksi sopeutuminen uusilla kollegoilla voi viedä kotvasen, ennen kuin sopeutuvat Resurssiin. Uusi työpaikka ei ole mikään tekosyy ryhtyä liennyttämään tai taipumaan, laimentamisesta puhumattakaan!
Tilaa:
Kommentit (Atom)