Älkää! En minä mitään pahaa!

Syysloma alkaa sitten olla ohi. Siispä kymmenisen viikkoa jouluun ja sitten odotellaan uutta komennusta.

Resurssin täytyy nyt myöntää, että loma tuli tarpeeseen. Sekä opettajille että oppilaille.

Suurta kummastusta tuttavissa herättää se, että kun ottavat osaa työn raskauteen, Resurssi puolustaa henkeen ja vereen oppilaita. Sen sijaan kollegoita moititaan työn raskauttajiksi. Otetaan pari esimerkkiä:

ESIMERKKI A:
Opo oli määrännyt äikänopettajat pitämään luki-testit (luku- ja kirjoitustaidon testit) kaikille 7.-luokkalaisille. Seurasi kaksi viikkoa jatkunut itku/valitus/hammasten kiritys, kun eihän sitä nyt luki-testiä ja miten sitä nyt luki-testiä ja miten se luki-testi nyt äidinkielenopetukseen liittyy ja kuka siitä palkankin maksaa. Huippu oli Resurssin mielestä vaatimus, että testien tarkastamisesta pitäisi saada palkkaa tunti tunnista (nyt puolituntia tunnista) ja testin pitämisestä normaalin palkan lisäksi korvaus TET-pankkiin (kaupunki velvoittaa korvaamaan TETin myötä pitämättä jäävät tunnit) ja mielellään vielä jokin extrakorvaus.

Lopuksi vielä toteamus: "Minusta tuntuu, että minulla menee aika kauan näiden testien tarkastamiseen." Varmaan menikin, mutta et sitten silti viitsinyt järjestää sitä testiä kunnolla, vaan jätit sen kirjoitusosion teettämättä.

ESIMERKKI B:
"Meillä on niin paljon hommia!" "Voi-voi, kun meillä on niin paljon hommia!" "Itsekin tarkistin eilen tehtäviä melkein kaksi tuntia!"

Resurssi ajaa joka aamu 50 km töihin. Ja jättää jäläkeläisen päivähoitoon. Ja valmistelee päivän hommat (=monistaa). Ja töiden jälkeen ajaa 50 km kotiin. Ja hakee jäläkeläisen päivähoidosta. Ja valmistelee seuraavan päivän tunnit (vie tunnista kolmeen tuntia joka päivä pl. lauantait ja sunnuntait jolloin kolmesta viiteen tuntia).

OK. Työmatka on oma moka ja valinta. Samoin jäläkeläinen. Mutta oppituntien valmistelu on Resurssin mielestä hyvän oppitunnin perusedellytys. Tosin vanhemmat opettajat jaksavat muistuttaa, että jos kirjan opettajanmateriaalissa ei tehtävää ole, niin sitä ei sitten ole. Siispä, kun 20 vuotta sitten laadituissa opetusmateriaaleissa ei puhuta DVD:stä mitään, niin DVD:tä ei näytetä. Eikä nettiä käytetä. Kun eihän sitä nyt uuden kirjasarjan kalvojakaan kannata käyttää, kun niissä on kuitenkin samat asiat kuin niissä, mitkä silloin 20 vuotta sitten otettiin käyttöön.

Resurssi kävi pitämässä terveystiedontunnin. (Kaksois)tunti koostui siitä, että kalvolle oli kirjoitettu käsin muutama tehtävä, joihin vastattiin kirjan avulla. Vastaukset oli kirjoitettu käsin kalvolle. Luokassa on tietokone, netti ja videotykki.

Resurssi istui tyhjänpanttina 15 minuuttia luokassa. Surffaili sitten netissä 5 minuuttia. Ryhtyi sitten tarkistamaan vastauksia. Näytti ensimmäisen kysymyksen vastausten jälkeen neljä (4) kuvaa Internetistä videotykin avulla. Keskusteltiin kuvista. Sitten oppilaat halusivat kirjoittaa uudelleen muutamien kysymysten vastaukset. Vakinainen terveystiedonopettaja ihmetteli, että miten oli tullut mieleen käyttää nettiä, kun eihän sitä...

Ja vielä nuori ihminen.

ESIMERKKI C:
Musiikinopettaja sairastuu yllättäen. Rehtori tarvitsee sijaisia pitkin päivää. "Lukujärjestyksen mukaan työpäiväni päättyy klo 13.00, en siis pidä oppituntia, joka päättyisi 14.00!"

No kuulema työtehtosopimuksen mukaan ei tarvitsekaan, mutta saahan siitä palkan (tai sen TET-korvauksen). Sitä paitsi, jos työmatkaa on 300 m ja on yksineläjä, niin luulisi olevan sama sille yhdelle tunnille. Mutta kun kerran pakko ei ole, niin silloin ei tehdä, kun kerran lukujärjestys sanoo koulun päättyvän klo 13.00 niin silloin se päättyy klo 13.00 vaikka koulu olisi tulessa ja oppilaalla sydänkohtaus. Ja onhan se kohtuutonta, jos tämmöisistä ei hyvissä ajoin etukäteen ilmoiteta vaan vasta aamulla (opettaja ilmoitti sairastumisestaan vasta samana aamuna).

No seuraavana päivänä Resurssi sitten veti  sen saman musiikintunnin. Kiinnosti kuin kilo (1 kg) eloperäistä jätettä, mutta hoidetaan homma pois, kun ei muutakaan ole.

Ja taas. Ohjeet: "Pitäkää musavisa. Kuuntelette cd-levyltä kappaleita. Kolmen hengen ryhmissä arvataan esittäjä ja kappale. Tärkeintä on, että ryhmissä on erikseen määrätty kirjuri. Olkaa tarkkana, että jokaisella ryhmällä on kirjuri." Resurssi kysyi opetettavalta ysien valinnaisryhmältä (terästettynä tarkkiksen kavereilla), että osaavatko he soittaa ja laulaa. Kuulema osasivat. Sitten Resurssi ilmoitti, että mikäli saavat esitettyä kunnolla kaksi kappaletta, voivat nostaa kytkintä, kun paikat ovat kondiksessa. Ensin nauroivat, sitten epäilivät, sitten jakoivat tehtävät ja tarkkiksen jätkät uhkasivat vetää koteloon kaikkia, jotka ryssivät tahallaan.

Kipaleet olivat Anssi Kelaa ja Zen Cafeta, eli totaalista Scheissea, mutta tämäpä ei ollutkaan Resurssin toivekonsertti. Toinen biisi piti vetää kahdesti, kun soolokitaristi onnistui pudottamaan laulajan kärryiltä, mutta uusinnan hoitivat itse. Lopuksi kysyivät, saavatko soittaa sen ensimmäisen biisin vielä uudestaan, kun aikaa kuitenkin vielä oli, soitto kulki.

Resurssi pahoitteli opettajalle erikseen, että musavisa jäi pitämättä, mutta perusteena oli, että musiikintunnilla voitaisiin ennemmin soittaa itse kuin kuunnella muiden soittamista. Ei kuulema haitannut.

Mutta tuonne sitä sitten takaisin taas. Ihanata!

MUTTA EDELLEENKÄÄN EI LAIMENNETA! EIKÄ LIENNYTETÄ!

KATKASE!