perjantai 15. huhtikuuta 2011

Pitkästä aikaa

Jaahas.

Resurssi palaa sorvin ääreen, vaikkei pahemmin ole kaipailtu.

Homma vaihtui aineenopettajaksi. Myös toimipiste vaihtui. Aineyhdistelmä on se, mihin koulutuskin on, joten siinä ei yllätyksiä tullut. Toimipisteen vaihtuminen sen sijaan toi melkoisen yllätyksen mukanaan.

Olen aina tiennyt, että eri työpaikoissa on erilainen työskentelyilmapiiri. En olisi kuitenkaan uskonut, että saman kaupungin sisällä voi olla noin suuria eroja. Jos edellisessä työpaikassa oli ongelmia, on niitä ollut uudessa lähes potenssiin nouseva määrä.

Oppilaissahan ei sinänsä ole eroja. Jostakin syystä aiemmassa paikassa (lieviä) häiriöitä oli hieman enemmän, mutta myös (positiivista) tuntiaktiivisuutta oli enemmän. Nykyisessä paikassa häiriöitä on vähemmän, mutta niin on sekä positiivista että negatiivista tuntiaktiivisuuttakin. Tämä ero on kuitenkin aika pieni ja pääsääntöisesti vahvistin taas havaintojani siitä, että samat arkkityypit löytyvät kaikista A) kouluista, B) opetusryhmistä.

Sen sijaan kollegoissa onkin suorastaan hämmästyttävän suuria eroja. Tälle olen löytänyt yhden (suhteellisen) kattavan selityksen.

Aiemmassa koulussa rehtori on äärimmäisen mukava ja miellyttävä vanhempi herrasmies, joka jää eläkkeelle keväällä. Tästä seuraa, että hommia on delegoitu melkoisessa määrin alaisille, eli opettajat siis pyörittävät koulun toimintaa, rehtorin seuratessa, että homma menee suunnilleen sinnepäin minne pitääkin. Tämä vaikuttaa opettajien suhteisiin siten, että kukaan ei voi vittuilla ketään hengiltä, koska silloin koulun toiminta siltäosin pysähtyy ja kaikki kärsivät.

Toisessa koulussa rehtori on auringontarkka pilkunviilaaja. Suomalainen opettaja ei vihaa mitään niin paljoa, kuin sitä että joutuu hoitamaan velvollisuutensa. Kun rehtori vaatii opettajia tekemään lakisääteiset hommansa, sluibailee opettaja sitten siellä, mihin rehtorin katse ei yllä. Lisäksi kollegialisuus unohdetaan ja puukkoa lyödään selkään aina kun voidaan. Säännöistä kiinnipitävä on nipo, pinko ja aivoton nuoleskelija, joka ei osaa löysätä. Vastaavasti säännöistä luistava ope on löysä, oppilaiden nuoleskelija ja pinnari, joka jättää hommansa muiden kontolle.

No, kevät lähestyy ja Aspi odottaa kaapissa koulun loppumista...

Nyt RYMD-mehua ja PIRTUA!

100% MOLEMPIA!

ME EMME LIENNYTÄ!

EMMEKÄ LAIMENNA!

KATKASE!

Ei kommentteja: