Resurssi on toisinaan kysellyt blogissaan, saavatko jotkut ihan oikeasti palkkansa ilman, että kukaan valvoo työn laatua. Viimeisimpien kokemusten perusteella Resurssille on selvinnyt, että vastaus todellakin on: "KYLLÄ!"
Resurssi on jo aiemmin maininnut ala-asteesta, jossa oppilaisiin kehotettiin suhtautumaan kuin ongelmajätteeseen. Resurssi on myös maininnut, että tuntien pitäminen kyseisellä koululla on sangen haasteellista. Suurelta osin tämä on seurausta siitä, että koulun rehtori ei ottanut huomioon Resurssin muita sitoomuksia (jotka Resurssin, Kaupungin ja muiden Resurssin palveluksia käyttävien koulujen rehtorien toimesta hänelle kerrottiin) ja Resurssin siirtyminen varsinaiselta virkakoululta ko. koululle vie sen verran aikaa, että kouluavustaja ehtii yleensä päästää oppilaat luokkaan ennen kuin Resurssi ehtii paikalle.
Kun Resurssi tuonoin-taannoin saapui (nippa-nappa ajoissa) opetustilanteeseen, huomasi Resurssi hämmästyksekseen paikalla tyypillisen siiderinturvottaman 25-v. kantasuomalaisen tyttösen ja kaksi pientä ulkonäön perusteella ei-kantasuomalaista pikkupoikaa. Kun Resurssi avasi luokan oven, paimensi siiderinturvottama pojat istumaan (mihinsattuu pulpetteihin) ja vetäytyi ovensuuhun kyllästyneen näköisenä. Seurasi keskustelu:
Resurssi (R): "Toitko sinä minulle uusia oppilaita?"
Siiderinturvottama (ST): "Y-hym."
R: "Keitäs nämä uudet oppilaat ovat?"
ST: "Ali A. ja Ali O." (Osoittaa sormella eikä tosiaankaan käytä kuin sukunimen ensimmäistä kirjainta.)
R: "No, minkä ikäisiä nämä ovat?"
ST: Olankohautus.
R: "No, millä luokalla nämä ovat?"
ST: "Eka ja toka."
R: "Mitkä taidot, mitkä tiedot, mitä taustoja?"
ST: Olankohautus.
R: "Milloin tulleet Suomeen?"
ST: "Syksyllä kai."
R: "Osaavatko suomea, osaavatko kirjoittaa, osaavatko lukea?"
ST: "Kai ne puhetta jonkinverran ymmärtää, mutta ei ne vissiin lukea tai kirjoittaa osaa eikä oikein puhuakaan."
R: "No miten heitä sitten pitäisi opettaa?"
ST: "No eikös ne täällä mene muiden seassa?"
No meneehän ne, mutta jonkinlainen ennakkotieto uusista oppilaista ja jonkinlainen taustoitus olisi ollut erittäin kiva. Resurssi poistui koululta tuntien äärimmäistä vihaa ja halveksuntaa niin koulun johtohenkilöstöä kuin mamu-opettajia kohtaan.
Seuraavana maanantaina Resurssi saapui jälleen pitämään Äärimmäisen eksoottisen opetettavan aineensa tuntia ja huomasi käytävässä saman siiderinturvottaman tällä kertaa hieman isomman tuntemattoman, ei-kantasuomalaisen tytön kanssa. Ja taas keskusteltiin:
R: "Kukas tämä on?"
ST: "Shitsotlsaoaitnalsn-jotakin."
R: "Tiedot, taidot, taustat, ikä?"
ST: "Kutosella, ei ymmärrä eikä kykene tuottamaan suomea millään tasolla tai tavalla."
R: "Onko vielä tulossa uusia oppilaita valmistavalta luokalta?"
ST: "Ehkä kaksi."
Resurssi oli yrittänyt, muttei jostakin syystä onnistunut, tulostamaan tunnin materiaalin kouluavustajalle etänä. Siispä Resurssilla oli tulostamisessa riittävän hyvä syy kävellä koulun opettajainhuoneeseen. Kun Resurssi saapasteli huoneeseen, keskustelu ikään kuin vaimeni ja Resurssi havaitsi kollegojen tuijottavan Resurssia sangen hämmästyneenä. Ilmeisesti ala-asteella ei ole totuttu siihen, että opettaja A) polttaa päreensä totaalisesti, B) antaa päreiden palamisen näkyä naamaltaan kohtuullisen selvästi. Sattuipa siinä rehtorikin tulla touhottamaan vastaan ja Resurssin kysäistessä uusista oppilaista, oli vastaus vähintäänkin mielenkiintoinen. "En minä tiedä näistä asioista mitään ja noista hommista minä olen tippunut kärryiltä jo aikoja sitten!"
Resurssi opettaa tällä hetkellä kahdella 500+ oppilaan ja yhdellä n. 400 oppilaan yläasteella ja tietää, että rehtorit tietävät melkoisen tarkkaan kaikkien vähänkään erityisempien oppilaiden sijoituksen minuutin tarkkuudella. Nyt alle 200 oppilaan ala-asteen rehtori kertoo, ettei tiedä oppilaiden sijoituksia eikä ole niistä edes kiinnostunut.
Resurssia vitutti vielä seuraavana päivänä niin, että silmä oli pudota päästä. Itse tapahtuma hetkellä, rehtorin vastauksen kuullessaan, Resurssi ajatteli ensin syyllistyä törkeään pahoinpitelyyn, hetken harkittuaan lievään pahoinpitelyyn ja riittävästi tahdonvoimaa kerättyään, lopulta kääntyi kannoillaan ja poistui paikoiltaan mitään sanomatta.
Tosin, kun rehtori laukaisi perään vielä kuolemattoman sloganinsa "älä ole surullinen, jos ovat koulussa, mutta ole iloinen, jos eivät ole koulussa", olii Resurssi kiekata takaisin, ottaa hra rehtorin nenän pois ja katsoa, valuuko ulos kusen lisäksi myös aivoja. Mutta jätti sitten kuitenkin tekemättä, vaikkakin vähältä piti.
Onneksi on joulu.
KATKASE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti