Se oli siinä

Eli nyt se sitten varmistui.

Kaupunki teki jäätävän päätöksen, eikä jatka työsuhteita vuodenvaihteen jälkeen. Tai siis jatkaa keltä jatkaa, mutta ei kaikilta resurssiopettajilta resurssiopettajina ainakaan. Mahtava homma!

Mitä jäi syksystä käteen?

Ihan uusi homma, joten kaikki pihalla siitä, miten resurssiopettajia pitäisi käyttää. Aineopettajat harasivat vastaan, kun ei ollut opetettavan aineen pätevyyttä. Rehtorit käyttivät "ilmaisena" sijaisapuna. Osa opettajista teetätti kouluavustajan hommia. Ynnä muuta, ynnä muuta.

Suurimmat ongelmat olivat kuitenkin käytännöntasolla. Esimerkki normaalista toiminnasta matematiikanopetuksen apuna:
- Ei opetusmateriaaleja. Kirjan pihistin kaapista, vihkon varastosta, viivottimen ja laskimen ostin. Opettajan materiaaleista oli turha haaveillakaan, ellei ystävällinen aineopettaja sattunut antamaan ylimääräisiä kappaleita.
- Ei opetustiloja. Lähes kaikki koulun luokkatilat ovat jatkuvasti varattuna, joten ryhmien jakaminen ei käytännössä onnitunut tilanpuutteen vuoksi. Pommisuojaan ei sitten kuitenkaan saanut mennä kun ei ollut ikkunoita, vaikka jo lupailtiinkin...
- Ei koordinointia. Oli melkoista arpomista, mitä ryhmää ja keitä oppilaita tuetaan. Erityisopettajia ja opoja vaivaamalla porukat sai pikkuhiljaa selville.
- Yhteistyö opettajien kanssa tökki. Tämä nyt oli tietysti omakin vika, mutta tuntui jotenkin turhauttavalta kysyä tuntia edeltävällä välitunnilla, että mitä nyt tehdään. Suurin syy tähän oli kuitenkin se, että koskaan ei voinut olla varma onko erillistä tilaa käytettävissä vai ei. Itsekään opettajana en jaksaisi pitkään panostaa siihen, että suunnittelen tunnin, joka kaatuu siihen, että esimerkiksi oppilaskunta kokoontuukin resurssiopettajalle varatussa luokassa. Tai mamu-perhe tapaa kyseisessä tilassa koulun ja sosiaalitoimen edustajat. Tai liikunnanope tuleekin katsomaan videoita porukkansa kanssa. Tai keksi itse ihan mitä tahansa.
- Fakkiintuneet aineopettajat. Osa porukasta katsoo maailmaa niin ahtaasta näkövinkkelistä, että ei tuntunut aina todelliseltakaan.
- Ettekö te jumalauta muutamassa kymmenessä vuodessa opi pistämään niitä luokkia kuriin. Minunko se oikeasti on tehtävä? Ongelma vain on se, että jos oikea opettaja ei ole koskaan puuttunut mihinkään, niin resurssiopettajalla on vähän vaikea puuttua yleiseen levottomuuteen. Menee vähän aikaa, ennen kuin oikeasti ymmärretään, että tuota hullua pitää ihan oikeasti totella. Samalla tiukka resurssiopettaja helposti syö pois sen vähäisenkin kunnioituksen varsinaiselta opettajalta.
- Laiskat oppilaat. Todella monen kohdalla huono koulumenestys on seurausta siitä, että ei tehdä mitään oppimisen eteen. En tee läksyjä, en kuuntele, en keskity, en tee tunnilla mitään, mutta kaiken tämän jälkeen ihmettelen, miksi kokeesta tulee vitonen.
- Tietoisuus siitä, että on pelkästään ostamassa päättäjille hyvää omatuntoa. Jos peruskoulun ongelmille haluttaisiin oikeasti tehdä jotakin, tulisi ryhmäkokoja pienentää oikeasti, eikä taikatempuilla. Tämä tarkoittaisi käytännössä uusien koulujen rakentamista ja opettajien palkkaamista. Kumpaankaan ei kuule ole varaa.

Positiivisia puolia:
- Työyhteisö on ihan jees. Olen ollut pahemmissakin käärmeenpesissä sekä suomalaisessa peruskoulussa että muissa työpaikoissa.
- Vaihteleva ja haastava työnkuva. Aineenopettajana tahtoo katsoa asioita melko yksisilmäisesti. Nyt tuli totisesti vastaan kontaktiopetusta sekä erilaisia opetusmenetelmiä ja oppijoita. Toivottavasti nämä kokemukset muistaa mahdollisimman pitkään.
- Tunne siitä, että voi oikeasti auttaa, on aika hyvä ja valitettavan harvinainen reaaliaineiden puolella. Jos joku ei opi ev.lut.kirkon hallintokaaviota tai miten se Suomi oikein teollistui 1800-luvulla, ei menetys ole kovin suuri. Sen sijaan jos ei opi mittayksiköitä tai tilavuuden ja pinta-alan laskemista tai prosenttilaskua, voi elämässä mennä joskus vähän heikommin. Kun toivottomaksi tyypiksi tuomittu oppilas oikeasti osaakin jotakin, ovat sekä oppilas että opettaja ihan tyytyväisiä.
- Oppilaat. Pentujen kanssa on lopultakin aika mukavaa tehdä töitä - yleensä.
- Raha. Tohtori Nick Riviera sen sanoi: "Palkitsevinta oli se, kun sain rahani."

No, pelataan kellosta viimeiset hetket pois kaikessa rauhassa. Tammikuussa alkavat sitten uudet kujeet.