Laulu
Versio
ja
toinen versio.
Kyseessä on siis saksalainenlaulu, joka pohjaa tarinaan Florian Geyer nimisestä aatelisesta. Saksan talonpoikaissotien aikaan (1500-luvulla) Florian Geyer meni liittymään talonpoikien puolelle. Tästä hyvästä sitten osaa porukasta alettiin pitää Geyerin "mustana joukkona".
Talonpoikaissotien sytykkeenä toimi muudan Martti Luther, jonka normista poikkeavat ajatukset uskonnosta saivat talonpojat liikehtimään. Taustalla oli tietenkin (kuten aina) jo pitempään jatkunutta taloudellista ja sosiaalista epätasa-arvoa. Laulu viittaa ihastuttavalla tavalla talonpoikien keksimään ongelmanratkaisukeinoon "Setzt aufs Klosterdach den roten Hahn!" elikäs punainen kukko pitäisi asettaa luostarin katolle.
Myös "Als Adam grub und Eva spann, kyrieleys, wo war denn da der Edelmann? kyrieleys." elikäs kysymys, missä Piällysmies oli Aatamin ja Eevan raataessa, antaa viitteitä talonpoikien ajatuksista.
Ensimmäisessä versiossa havaitaan, että aina valpas ja kekseliäs Kolmannen valtakunnan väki havaitsi, että Florian Geyerin nimiin voidaan perustaa yksi kappale SS-ratsuväkidivisioonia (8.) ja arvannettekin, mikä kipale valittiin divisioonan tunnuslauluksi.
Ja toisessa versiossa yhtä kekseliäät Absurdin pojat, tuo reipas joukko NSBM-henkisiä muusikkoja, on versioinut kappaleen enemmän ajatusmaailmaansa sopivaksi. "Oh Vater Thor, dich preisen wir, Heia ho ho! Wir bringen Germaniens Kampfe dir, Heia ho ho ho ho!" antaa varmaan osviittaa, missä mennään. Tietysti myös Geyerin vaihtaminen Wotaniksi kappaleen nimessä voi kertoa jotakin.
Ja jotta varmasti ymmärtää, että saksalaiset ovat omalaatuista porukkaa, voi kuunnella kolmannenkin version laulusta.
Saksan Disco-Frederik laulaa yhteiskunnan puhdistamisesta tulella ja verellä.
Ihanaa!
Ainoa oikea tapa puhdistaa yhteiskunta!
sunnuntai 26. joulukuuta 2010
Laulusta
Vähän helkkarin hieno laulu, parhaan mahdollisen tulkitsijan esittämänä:
Tapio Rautavaara: On aivan sama
Laulusta sen verran, että pohjaa kolmikymmenvuotisen sodan aikaiseen veisuun. Sekä Saksan väestö että Saksanmaalla riehuvat sotajoukot kärsivät sen verran raskaasti sotatoimista ja ennen kaikkea taudeista (tautikuolleisuuden suurimpana sotajoukkojen kuolinsyynä syrjäytti taistelutoiminta vasta vissiin ensimmäinen maailmansota, ja tämäkin vain jos Espanjan tautia ei lasketa). Paikasta toiseen kiitävät ja puolta tiuhaan vaihtavat ratsumiehet olivat sitä mieltä, että meni minne meni, lopputulos oli kaikilla sama.
Laulajasta sen verran, että jos tyyppi heittää keihästä olympiakullan arvoisesti alkoholin vaikutuksen alaisena, on se teko, jonka olisi pitänyt tuoda voitto "Suurin suomalainen" -kisassa. Nykyiset rokkijätkät esittää kovista, mutta Tapsa oli Mies.
Eri mieltäkin saapi olla, onhan tämä vapaa maa, mutta suosittelen ilmoittautumaan saman tien ajatuspoliisille.
Aspilla reiteen! Kaikkia! Paitsi Tapsaa!
Tapio Rautavaara: On aivan sama
Laulusta sen verran, että pohjaa kolmikymmenvuotisen sodan aikaiseen veisuun. Sekä Saksan väestö että Saksanmaalla riehuvat sotajoukot kärsivät sen verran raskaasti sotatoimista ja ennen kaikkea taudeista (tautikuolleisuuden suurimpana sotajoukkojen kuolinsyynä syrjäytti taistelutoiminta vasta vissiin ensimmäinen maailmansota, ja tämäkin vain jos Espanjan tautia ei lasketa). Paikasta toiseen kiitävät ja puolta tiuhaan vaihtavat ratsumiehet olivat sitä mieltä, että meni minne meni, lopputulos oli kaikilla sama.
Laulajasta sen verran, että jos tyyppi heittää keihästä olympiakullan arvoisesti alkoholin vaikutuksen alaisena, on se teko, jonka olisi pitänyt tuoda voitto "Suurin suomalainen" -kisassa. Nykyiset rokkijätkät esittää kovista, mutta Tapsa oli Mies.
Eri mieltäkin saapi olla, onhan tämä vapaa maa, mutta suosittelen ilmoittautumaan saman tien ajatuspoliisille.
Aspilla reiteen! Kaikkia! Paitsi Tapsaa!
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Nyt se on loppu. Nyt ei enää.
Tänään sitten sanottiin haikeat (?) hyvästit työtovereille.
Tosin hyvästit eivät ole kovin pitkät, sillä homma jatkuu, mutta tehtävä vaihtuu. Tuntimäärä tippuu reippaasti, joten kassalta pitää hakea täydennystä palkkaan. Tai paremminkin toisinpäin. Palkka täydentää hieman päivärahaa.
Lisätunteja on jo luvattu, mutta se on mirnaassa, milloin ne aktualisoituvat.
Kollegan puolesta harmittaa. Jäi kokonaan ilman tunteja. Olisi vieläpä ollut varmasti pätevä ja hyvä hommassaan.
Harmistuksensekaisella huvittuneisuudella odotan kevätlukukautta. Opettajat ja oppilaat nimittäin ehtivät jo tottua siihen, että resurssiopettajia talossa pyörii. Mitenkäs nyt sitten, kun tätä varoventtiiliä ei enää olekaan? Erityisopettajat olivat jo kauhuissaan. Paine oppilaiden eriyttämiseen oli kova jo resurssiopettajien aikaan, miten jatkossa? Erityisopetus on tietenkin viritetty jo valmiiksi huippuunsa, eli ryhmiä on "riittävästi" ja ne ovat tupaten täynnä.
Onneksi kuitenkin noiden asioiden murehtiminen päättyi osaltani tähän päivään. Pitänee varmaan kirjoittella vähän muustakin.
Tosin hyvästit eivät ole kovin pitkät, sillä homma jatkuu, mutta tehtävä vaihtuu. Tuntimäärä tippuu reippaasti, joten kassalta pitää hakea täydennystä palkkaan. Tai paremminkin toisinpäin. Palkka täydentää hieman päivärahaa.
Lisätunteja on jo luvattu, mutta se on mirnaassa, milloin ne aktualisoituvat.
Kollegan puolesta harmittaa. Jäi kokonaan ilman tunteja. Olisi vieläpä ollut varmasti pätevä ja hyvä hommassaan.
Harmistuksensekaisella huvittuneisuudella odotan kevätlukukautta. Opettajat ja oppilaat nimittäin ehtivät jo tottua siihen, että resurssiopettajia talossa pyörii. Mitenkäs nyt sitten, kun tätä varoventtiiliä ei enää olekaan? Erityisopettajat olivat jo kauhuissaan. Paine oppilaiden eriyttämiseen oli kova jo resurssiopettajien aikaan, miten jatkossa? Erityisopetus on tietenkin viritetty jo valmiiksi huippuunsa, eli ryhmiä on "riittävästi" ja ne ovat tupaten täynnä.
Onneksi kuitenkin noiden asioiden murehtiminen päättyi osaltani tähän päivään. Pitänee varmaan kirjoittella vähän muustakin.
maanantai 20. joulukuuta 2010
Nyt ihan oikeesti!
Mistä ihmeestä näitä oikein sikiää? Suomalainen peruskoulu natisee liitoksissaan. Suurimmat ongelmat ovat:
Taloudesta aiheutuvat:
1) Liian suuret opetusryhmät.
2) Iäkkäät tai puutteelliset opetusmateriaalit
3) Erityisopetuksen ongelmat
3) Maahanmuuttajat
Asenteista aiheutuvat:
1) Vanhentuneet opetusmenetelmät
2) Huonot opettajat
3) Heikot oppilaat
4) Maahanmuuttajat
Opetusryhmiä pienentämällä voitaisiin vaikuttaa sekä opetusmenetelmiin, erityisopetuksen tarpeeseen, oppilaiden motivaatioon, osaamiseen ja jaksamiseen sekä opettajien motivaatioon ja jaksamiseen. Maahanmuuttajat ovat ongelma siksi, että nykyinen systeemi nakkaa heidät peruskouluun ajatuksella "Huku tai ui." Aika moni hukkuu.
Nyt sitten on lähdetty purkamaan peruskoulun ongelmia, ja keksitty ratkaisu:
Ajatuspoliisi valitsemaan tulevia opettajia.
Tämä on taas näitä "rangaistaan vääristä ajatuksista" -lähestymistapaa, joka ei vain oikein toimi. Miksi ihmeessä tyypit moittivat jotakin Johtajan (joka on petetty) Kolmatta Valtakuntaa tai Isä Aurinkoisen Riemuhallintoa, kun kerran itsellä on hirvittävä hinku perustaa samanlainen systeemi Länsimaihin.
Loppuun kertomus Resurssin omasta valintakokeesta.
1. Saavuimme luokkatilaan, jossa arvioijat (kolme naista) odottivat rekryyttejä (kuusi nuorta naista ja miespuolinen Resurssi). - Reaktio: "Vituxmän".
2. Rekryyttiryhmä saa keskusteltavakseen aiheen: "Kun tiedetään, että naispuolisilla koululaisilla on ongelmia matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa, tulisiko koululaitoksen järjestää erillisiä tukiopetustunteja naispuolisille koululaisille kyseisissä aineissa?" - Reaktio: "Vituixmän, mutta menköön sitten kunnolla."
3. Kuusi rekryyttiä kommentoi kysymystä tyhjentävästi: "Joo!", ja yksi (hölmö): "Nämä tukiopetustunnit on sii varmaankin tarkoitettu myös pojille, ei pelkästään tytöille, sillä eihän peruskouluopetus voi perustua sukupuoliseen erotteluun?"
4. No kuulema voi, tämä kerrottiin Resurssille myös arvioijien taholta, ja se nyt vaan on tyhmää kyseenalaistaa tällaisia infernaalisen hienoja keksintöjä, kun tytöt on kerran heikompia, niin ne tarvitsevat tukea, piste.
5. "Kun siis sukupuolisten stereotypioiden esittäminen keskustelun pohjana on tilaisuudessa hyväksyttyä, niin varmaankin ollaan yhtä mieltä siitä, että pojat ovat tyttöjä heikompia kielellistä lahjakkuutta vaativissa aineissa, esim. vieraat kielet ja äidinkieli, varauksin myös reaaliaineet." Kuulema asia oli näin. "No silloinhan pojille on tarjottava omia tukiopetustunteja näihin aineisiin, varmaankin samassa suhteessa kuin tytöille tarjotaan niitä tyttöjen matikkatunteja." Kuulema ei, vaan Resurssin ehdotus oli itsestään Isästä Perkeleestä. Myös tyttöjen on päästävä näille tukiopetustunneille, mutta pojat eivät pääse sukupuolisidonnaisille matematiikan tukiopetustunneille. Tämän minulle kertoivat myös havainnoijat. Perustekin oli vakuuttava: "Miehet ovat sortaneet naisia niin pitkään, että on vain oikein, että nyt naiset pärjäävät jossakin paremmin kuin miehet!"
6. Poistumme luokkatilasta. Resurssi havaitsi, että aina kun avasi suunsa, kolme punakynää teki merkintöjä arvointikaavakkeisiin. Jostakin syystä hymyily ja ystävällinen nyökyttely loppui kuin seinään, kun Resurssi alkoi julistaa sanomaansa. Resurssi valmistautui henkisesti hakemaan muita tehtäviä, ja antoikin sitten henkilökohtaisessa haastattelussa tulla oikein sydämensä pohjasta Totuutta..
Pisteeni ryhmätilanteesta olivat käytännössä huonoimmat mahdolliset. Arvio kai oli, että voidaan käyttää opetustehtäviin, mikäli ei muutakaan (esimerkiksi niitä simpansseja, karvojen ajelulla ei ole nyt merkitystä) ole saatavissa. Wotanin kiitos henkilökohtaisesta haastattelusta tuli täydet pisteet, ja pääsin viimeisenä sisälle opettajankoulutusohjelmaan.
Taloudesta aiheutuvat:
1) Liian suuret opetusryhmät.
2) Iäkkäät tai puutteelliset opetusmateriaalit
3) Erityisopetuksen ongelmat
3) Maahanmuuttajat
Asenteista aiheutuvat:
1) Vanhentuneet opetusmenetelmät
2) Huonot opettajat
3) Heikot oppilaat
4) Maahanmuuttajat
Opetusryhmiä pienentämällä voitaisiin vaikuttaa sekä opetusmenetelmiin, erityisopetuksen tarpeeseen, oppilaiden motivaatioon, osaamiseen ja jaksamiseen sekä opettajien motivaatioon ja jaksamiseen. Maahanmuuttajat ovat ongelma siksi, että nykyinen systeemi nakkaa heidät peruskouluun ajatuksella "Huku tai ui." Aika moni hukkuu.
Nyt sitten on lähdetty purkamaan peruskoulun ongelmia, ja keksitty ratkaisu:
Ajatuspoliisi valitsemaan tulevia opettajia.
Tämä on taas näitä "rangaistaan vääristä ajatuksista" -lähestymistapaa, joka ei vain oikein toimi. Miksi ihmeessä tyypit moittivat jotakin Johtajan (joka on petetty) Kolmatta Valtakuntaa tai Isä Aurinkoisen Riemuhallintoa, kun kerran itsellä on hirvittävä hinku perustaa samanlainen systeemi Länsimaihin.
Loppuun kertomus Resurssin omasta valintakokeesta.
1. Saavuimme luokkatilaan, jossa arvioijat (kolme naista) odottivat rekryyttejä (kuusi nuorta naista ja miespuolinen Resurssi). - Reaktio: "Vituxmän".
2. Rekryyttiryhmä saa keskusteltavakseen aiheen: "Kun tiedetään, että naispuolisilla koululaisilla on ongelmia matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa, tulisiko koululaitoksen järjestää erillisiä tukiopetustunteja naispuolisille koululaisille kyseisissä aineissa?" - Reaktio: "Vituixmän, mutta menköön sitten kunnolla."
3. Kuusi rekryyttiä kommentoi kysymystä tyhjentävästi: "Joo!", ja yksi (hölmö): "Nämä tukiopetustunnit on sii varmaankin tarkoitettu myös pojille, ei pelkästään tytöille, sillä eihän peruskouluopetus voi perustua sukupuoliseen erotteluun?"
4. No kuulema voi, tämä kerrottiin Resurssille myös arvioijien taholta, ja se nyt vaan on tyhmää kyseenalaistaa tällaisia infernaalisen hienoja keksintöjä, kun tytöt on kerran heikompia, niin ne tarvitsevat tukea, piste.
5. "Kun siis sukupuolisten stereotypioiden esittäminen keskustelun pohjana on tilaisuudessa hyväksyttyä, niin varmaankin ollaan yhtä mieltä siitä, että pojat ovat tyttöjä heikompia kielellistä lahjakkuutta vaativissa aineissa, esim. vieraat kielet ja äidinkieli, varauksin myös reaaliaineet." Kuulema asia oli näin. "No silloinhan pojille on tarjottava omia tukiopetustunteja näihin aineisiin, varmaankin samassa suhteessa kuin tytöille tarjotaan niitä tyttöjen matikkatunteja." Kuulema ei, vaan Resurssin ehdotus oli itsestään Isästä Perkeleestä. Myös tyttöjen on päästävä näille tukiopetustunneille, mutta pojat eivät pääse sukupuolisidonnaisille matematiikan tukiopetustunneille. Tämän minulle kertoivat myös havainnoijat. Perustekin oli vakuuttava: "Miehet ovat sortaneet naisia niin pitkään, että on vain oikein, että nyt naiset pärjäävät jossakin paremmin kuin miehet!"
6. Poistumme luokkatilasta. Resurssi havaitsi, että aina kun avasi suunsa, kolme punakynää teki merkintöjä arvointikaavakkeisiin. Jostakin syystä hymyily ja ystävällinen nyökyttely loppui kuin seinään, kun Resurssi alkoi julistaa sanomaansa. Resurssi valmistautui henkisesti hakemaan muita tehtäviä, ja antoikin sitten henkilökohtaisessa haastattelussa tulla oikein sydämensä pohjasta Totuutta..
Pisteeni ryhmätilanteesta olivat käytännössä huonoimmat mahdolliset. Arvio kai oli, että voidaan käyttää opetustehtäviin, mikäli ei muutakaan (esimerkiksi niitä simpansseja, karvojen ajelulla ei ole nyt merkitystä) ole saatavissa. Wotanin kiitos henkilökohtaisesta haastattelusta tuli täydet pisteet, ja pääsin viimeisenä sisälle opettajankoulutusohjelmaan.
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
Dokumentti resurssiopettajista?
"Kahden miehen pituus, neljän paino, kuudentoista voimat"
Ilmiselviä resurssiopettajia. Asennekin on sama.
Homma on Helvetin kovassa nousussa!
perjantai 17. joulukuuta 2010
Tuntijakouudistus kuoli
Hurraa!
Opettajakunta voi langeta polvilleen ja kiittää lannanhajuisia keskustalaisia järjenvalon voittamisesta. Mikäli ilmausta kyseisen puolueen yhteydessä voi käyttää.
Olisi se tuntijakouudistusta suunnitellut työryhmä voinut sentään hieman tutustua A) opetussuunnitelmiin, B) todellisuuteen. Etiikka on aika olennainen osa nykyisen peruskoulun uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta. Miksi ihmeessä siitä pitäisi sorvata oma oppiaine? Kyllä normaali seiskaluokkalainen jo nykyään ymmärtää, että "ryyppää, huoraa, varasta, mutta älä jää kiinni" on ajan henki.
Järkevintä olisi tietenkin ollut uskonnonopetuksen ulkoistaminen uskontokunnille itselleen. Koululaitokselle olisi jätetty yleissivistävä opetus uskonnoista ja yleinen etiikan&moraalin&filosofian opettaminen.
Ai että olisi hienoa päästä opettamaan eri uskonnoista relativistiseen henkeen.
"No siis Jeesus sanoi, että pitäs niiku rakastaa toista tai jotakin, ja Aasa-uskonnossa tehtiin tyypille reikä mahaan, otettiin suoli esille, lyötiin se naulalla kiinni tammeen ja pantiin tyyppi kävelemään puun ympäri. Nää on niiku yhtä hienoja juttuja molemmat."
Tuosta koulumaailman dramaattisuudesta sanoisin, että sitä on kyllä ihan riittävästi jo nyt, kiitoksia vain. Emme kaipaa enää enempää draamaa arkeemme. Murrosikäinen nuoriso järjestää sitä ihan riittävästi. Kuten myös tietty osa opettajakunnasta.
Opettajakunta voi langeta polvilleen ja kiittää lannanhajuisia keskustalaisia järjenvalon voittamisesta. Mikäli ilmausta kyseisen puolueen yhteydessä voi käyttää.
Olisi se tuntijakouudistusta suunnitellut työryhmä voinut sentään hieman tutustua A) opetussuunnitelmiin, B) todellisuuteen. Etiikka on aika olennainen osa nykyisen peruskoulun uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta. Miksi ihmeessä siitä pitäisi sorvata oma oppiaine? Kyllä normaali seiskaluokkalainen jo nykyään ymmärtää, että "ryyppää, huoraa, varasta, mutta älä jää kiinni" on ajan henki.
Järkevintä olisi tietenkin ollut uskonnonopetuksen ulkoistaminen uskontokunnille itselleen. Koululaitokselle olisi jätetty yleissivistävä opetus uskonnoista ja yleinen etiikan&moraalin&filosofian opettaminen.
Ai että olisi hienoa päästä opettamaan eri uskonnoista relativistiseen henkeen.
"No siis Jeesus sanoi, että pitäs niiku rakastaa toista tai jotakin, ja Aasa-uskonnossa tehtiin tyypille reikä mahaan, otettiin suoli esille, lyötiin se naulalla kiinni tammeen ja pantiin tyyppi kävelemään puun ympäri. Nää on niiku yhtä hienoja juttuja molemmat."
Tuosta koulumaailman dramaattisuudesta sanoisin, että sitä on kyllä ihan riittävästi jo nyt, kiitoksia vain. Emme kaipaa enää enempää draamaa arkeemme. Murrosikäinen nuoriso järjestää sitä ihan riittävästi. Kuten myös tietty osa opettajakunnasta.
tiistai 14. joulukuuta 2010
Se oli siinä
Eli nyt se sitten varmistui.
Kaupunki teki jäätävän päätöksen, eikä jatka työsuhteita vuodenvaihteen jälkeen. Tai siis jatkaa keltä jatkaa, mutta ei kaikilta resurssiopettajilta resurssiopettajina ainakaan. Mahtava homma!
Mitä jäi syksystä käteen?
Ihan uusi homma, joten kaikki pihalla siitä, miten resurssiopettajia pitäisi käyttää. Aineopettajat harasivat vastaan, kun ei ollut opetettavan aineen pätevyyttä. Rehtorit käyttivät "ilmaisena" sijaisapuna. Osa opettajista teetätti kouluavustajan hommia. Ynnä muuta, ynnä muuta.
Suurimmat ongelmat olivat kuitenkin käytännöntasolla. Esimerkki normaalista toiminnasta matematiikanopetuksen apuna:
- Ei opetusmateriaaleja. Kirjan pihistin kaapista, vihkon varastosta, viivottimen ja laskimen ostin. Opettajan materiaaleista oli turha haaveillakaan, ellei ystävällinen aineopettaja sattunut antamaan ylimääräisiä kappaleita.
- Ei opetustiloja. Lähes kaikki koulun luokkatilat ovat jatkuvasti varattuna, joten ryhmien jakaminen ei käytännössä onnitunut tilanpuutteen vuoksi. Pommisuojaan ei sitten kuitenkaan saanut mennä kun ei ollut ikkunoita, vaikka jo lupailtiinkin...
- Ei koordinointia. Oli melkoista arpomista, mitä ryhmää ja keitä oppilaita tuetaan. Erityisopettajia ja opoja vaivaamalla porukat sai pikkuhiljaa selville.
- Yhteistyö opettajien kanssa tökki. Tämä nyt oli tietysti omakin vika, mutta tuntui jotenkin turhauttavalta kysyä tuntia edeltävällä välitunnilla, että mitä nyt tehdään. Suurin syy tähän oli kuitenkin se, että koskaan ei voinut olla varma onko erillistä tilaa käytettävissä vai ei. Itsekään opettajana en jaksaisi pitkään panostaa siihen, että suunnittelen tunnin, joka kaatuu siihen, että esimerkiksi oppilaskunta kokoontuukin resurssiopettajalle varatussa luokassa. Tai mamu-perhe tapaa kyseisessä tilassa koulun ja sosiaalitoimen edustajat. Tai liikunnanope tuleekin katsomaan videoita porukkansa kanssa. Tai keksi itse ihan mitä tahansa.
- Fakkiintuneet aineopettajat. Osa porukasta katsoo maailmaa niin ahtaasta näkövinkkelistä, että ei tuntunut aina todelliseltakaan.
- Ettekö te jumalauta muutamassa kymmenessä vuodessa opi pistämään niitä luokkia kuriin. Minunko se oikeasti on tehtävä? Ongelma vain on se, että jos oikea opettaja ei ole koskaan puuttunut mihinkään, niin resurssiopettajalla on vähän vaikea puuttua yleiseen levottomuuteen. Menee vähän aikaa, ennen kuin oikeasti ymmärretään, että tuota hullua pitää ihan oikeasti totella. Samalla tiukka resurssiopettaja helposti syö pois sen vähäisenkin kunnioituksen varsinaiselta opettajalta.
- Laiskat oppilaat. Todella monen kohdalla huono koulumenestys on seurausta siitä, että ei tehdä mitään oppimisen eteen. En tee läksyjä, en kuuntele, en keskity, en tee tunnilla mitään, mutta kaiken tämän jälkeen ihmettelen, miksi kokeesta tulee vitonen.
- Tietoisuus siitä, että on pelkästään ostamassa päättäjille hyvää omatuntoa. Jos peruskoulun ongelmille haluttaisiin oikeasti tehdä jotakin, tulisi ryhmäkokoja pienentää oikeasti, eikä taikatempuilla. Tämä tarkoittaisi käytännössä uusien koulujen rakentamista ja opettajien palkkaamista. Kumpaankaan ei kuule ole varaa.
Positiivisia puolia:
- Työyhteisö on ihan jees. Olen ollut pahemmissakin käärmeenpesissä sekä suomalaisessa peruskoulussa että muissa työpaikoissa.
- Vaihteleva ja haastava työnkuva. Aineenopettajana tahtoo katsoa asioita melko yksisilmäisesti. Nyt tuli totisesti vastaan kontaktiopetusta sekä erilaisia opetusmenetelmiä ja oppijoita. Toivottavasti nämä kokemukset muistaa mahdollisimman pitkään.
- Tunne siitä, että voi oikeasti auttaa, on aika hyvä ja valitettavan harvinainen reaaliaineiden puolella. Jos joku ei opi ev.lut.kirkon hallintokaaviota tai miten se Suomi oikein teollistui 1800-luvulla, ei menetys ole kovin suuri. Sen sijaan jos ei opi mittayksiköitä tai tilavuuden ja pinta-alan laskemista tai prosenttilaskua, voi elämässä mennä joskus vähän heikommin. Kun toivottomaksi tyypiksi tuomittu oppilas oikeasti osaakin jotakin, ovat sekä oppilas että opettaja ihan tyytyväisiä.
- Oppilaat. Pentujen kanssa on lopultakin aika mukavaa tehdä töitä - yleensä.
- Raha. Tohtori Nick Riviera sen sanoi: "Palkitsevinta oli se, kun sain rahani."
No, pelataan kellosta viimeiset hetket pois kaikessa rauhassa. Tammikuussa alkavat sitten uudet kujeet.
Kaupunki teki jäätävän päätöksen, eikä jatka työsuhteita vuodenvaihteen jälkeen. Tai siis jatkaa keltä jatkaa, mutta ei kaikilta resurssiopettajilta resurssiopettajina ainakaan. Mahtava homma!
Mitä jäi syksystä käteen?
Ihan uusi homma, joten kaikki pihalla siitä, miten resurssiopettajia pitäisi käyttää. Aineopettajat harasivat vastaan, kun ei ollut opetettavan aineen pätevyyttä. Rehtorit käyttivät "ilmaisena" sijaisapuna. Osa opettajista teetätti kouluavustajan hommia. Ynnä muuta, ynnä muuta.
Suurimmat ongelmat olivat kuitenkin käytännöntasolla. Esimerkki normaalista toiminnasta matematiikanopetuksen apuna:
- Ei opetusmateriaaleja. Kirjan pihistin kaapista, vihkon varastosta, viivottimen ja laskimen ostin. Opettajan materiaaleista oli turha haaveillakaan, ellei ystävällinen aineopettaja sattunut antamaan ylimääräisiä kappaleita.
- Ei opetustiloja. Lähes kaikki koulun luokkatilat ovat jatkuvasti varattuna, joten ryhmien jakaminen ei käytännössä onnitunut tilanpuutteen vuoksi. Pommisuojaan ei sitten kuitenkaan saanut mennä kun ei ollut ikkunoita, vaikka jo lupailtiinkin...
- Ei koordinointia. Oli melkoista arpomista, mitä ryhmää ja keitä oppilaita tuetaan. Erityisopettajia ja opoja vaivaamalla porukat sai pikkuhiljaa selville.
- Yhteistyö opettajien kanssa tökki. Tämä nyt oli tietysti omakin vika, mutta tuntui jotenkin turhauttavalta kysyä tuntia edeltävällä välitunnilla, että mitä nyt tehdään. Suurin syy tähän oli kuitenkin se, että koskaan ei voinut olla varma onko erillistä tilaa käytettävissä vai ei. Itsekään opettajana en jaksaisi pitkään panostaa siihen, että suunnittelen tunnin, joka kaatuu siihen, että esimerkiksi oppilaskunta kokoontuukin resurssiopettajalle varatussa luokassa. Tai mamu-perhe tapaa kyseisessä tilassa koulun ja sosiaalitoimen edustajat. Tai liikunnanope tuleekin katsomaan videoita porukkansa kanssa. Tai keksi itse ihan mitä tahansa.
- Fakkiintuneet aineopettajat. Osa porukasta katsoo maailmaa niin ahtaasta näkövinkkelistä, että ei tuntunut aina todelliseltakaan.
- Ettekö te jumalauta muutamassa kymmenessä vuodessa opi pistämään niitä luokkia kuriin. Minunko se oikeasti on tehtävä? Ongelma vain on se, että jos oikea opettaja ei ole koskaan puuttunut mihinkään, niin resurssiopettajalla on vähän vaikea puuttua yleiseen levottomuuteen. Menee vähän aikaa, ennen kuin oikeasti ymmärretään, että tuota hullua pitää ihan oikeasti totella. Samalla tiukka resurssiopettaja helposti syö pois sen vähäisenkin kunnioituksen varsinaiselta opettajalta.
- Laiskat oppilaat. Todella monen kohdalla huono koulumenestys on seurausta siitä, että ei tehdä mitään oppimisen eteen. En tee läksyjä, en kuuntele, en keskity, en tee tunnilla mitään, mutta kaiken tämän jälkeen ihmettelen, miksi kokeesta tulee vitonen.
- Tietoisuus siitä, että on pelkästään ostamassa päättäjille hyvää omatuntoa. Jos peruskoulun ongelmille haluttaisiin oikeasti tehdä jotakin, tulisi ryhmäkokoja pienentää oikeasti, eikä taikatempuilla. Tämä tarkoittaisi käytännössä uusien koulujen rakentamista ja opettajien palkkaamista. Kumpaankaan ei kuule ole varaa.
Positiivisia puolia:
- Työyhteisö on ihan jees. Olen ollut pahemmissakin käärmeenpesissä sekä suomalaisessa peruskoulussa että muissa työpaikoissa.
- Vaihteleva ja haastava työnkuva. Aineenopettajana tahtoo katsoa asioita melko yksisilmäisesti. Nyt tuli totisesti vastaan kontaktiopetusta sekä erilaisia opetusmenetelmiä ja oppijoita. Toivottavasti nämä kokemukset muistaa mahdollisimman pitkään.
- Tunne siitä, että voi oikeasti auttaa, on aika hyvä ja valitettavan harvinainen reaaliaineiden puolella. Jos joku ei opi ev.lut.kirkon hallintokaaviota tai miten se Suomi oikein teollistui 1800-luvulla, ei menetys ole kovin suuri. Sen sijaan jos ei opi mittayksiköitä tai tilavuuden ja pinta-alan laskemista tai prosenttilaskua, voi elämässä mennä joskus vähän heikommin. Kun toivottomaksi tyypiksi tuomittu oppilas oikeasti osaakin jotakin, ovat sekä oppilas että opettaja ihan tyytyväisiä.
- Oppilaat. Pentujen kanssa on lopultakin aika mukavaa tehdä töitä - yleensä.
- Raha. Tohtori Nick Riviera sen sanoi: "Palkitsevinta oli se, kun sain rahani."
No, pelataan kellosta viimeiset hetket pois kaikessa rauhassa. Tammikuussa alkavat sitten uudet kujeet.
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
KiVa Koulu on kova koulu
Meidän koulu on KiVa Koulu.
Opettaja (O) tulee opettajainhuoneeseen ja pyytää KiVa-tiimiläisiltä (KiVa) apua, kun hänen luokanvalvontaluokkansa oppilasta on lyöty.
(KiVa): "Onko toistuvaa?"
(O): "Löi ne aika monesti."
(KiVa): "Ei kun onko ne lyöneet sitä aikaisemmin."
(O): "Ei."
(KiVa):"Ei ole kiusaamista, kun ei ole lyöty aikaisemmin, ei kuulu siis KiVa-tiimille."
(O): "No entäs se aikaisempi tapaus edellisellä välitunnilla, kun samaa poikaa lyötiin?"
(KiVa): "Oliko samat tekijät?"
(O): "Ei."
(KiVa): "No silloin se ei kuulu KiVa-tiimille, kun ei ole samat tekijät. Jos olisi samat tekijät, olisi se toistuvaa ja kiusaamista, mutta nyt on eri tekijät eikä toiminta siis ole toistuvaa."
(O): "No löihän ne (siis tämän aiemman pahoinpitelyn suorittaneet) sitä jo silloin aiemmin."
(KiVa): "Voiko sitä laskea, kun on niin pitkä aika välissä?"
Kyllä ne sen homman sitten lopulta hoitivat.
Joskus kyselin oppilaiden suhtautumista kiusaamiseen ja kyselin ratkaisuja ongelmaan. Silloin ihmettelin vastausta:
"Keskiviikkoisin on jälki-istunto koulupäivän jälkeen. Samallai vois olla jälki-istunnon jälkeen tai perjantaina koulupäivän jälkeen pakko tulla luokkaan, missä sä vetäsit kaikkia kiusaajia turpaan. Sitten ne ei kiusais enää."
Sekä luokan kiusatut että kiusaajat olivat sitä mieltä, että järjestely vaikutti toimivalta, koska "Sä oot niin iso, että se varmasti sattuu kun sä lyöt ja sä löisit vaan aiheesta."
Nuorissa on vielä toivoa.
Aspilla reiteen! Kaikkia!
Katkase!
Opettaja (O) tulee opettajainhuoneeseen ja pyytää KiVa-tiimiläisiltä (KiVa) apua, kun hänen luokanvalvontaluokkansa oppilasta on lyöty.
(KiVa): "Onko toistuvaa?"
(O): "Löi ne aika monesti."
(KiVa): "Ei kun onko ne lyöneet sitä aikaisemmin."
(O): "Ei."
(KiVa):"Ei ole kiusaamista, kun ei ole lyöty aikaisemmin, ei kuulu siis KiVa-tiimille."
(O): "No entäs se aikaisempi tapaus edellisellä välitunnilla, kun samaa poikaa lyötiin?"
(KiVa): "Oliko samat tekijät?"
(O): "Ei."
(KiVa): "No silloin se ei kuulu KiVa-tiimille, kun ei ole samat tekijät. Jos olisi samat tekijät, olisi se toistuvaa ja kiusaamista, mutta nyt on eri tekijät eikä toiminta siis ole toistuvaa."
(O): "No löihän ne (siis tämän aiemman pahoinpitelyn suorittaneet) sitä jo silloin aiemmin."
(KiVa): "Voiko sitä laskea, kun on niin pitkä aika välissä?"
Kyllä ne sen homman sitten lopulta hoitivat.
Joskus kyselin oppilaiden suhtautumista kiusaamiseen ja kyselin ratkaisuja ongelmaan. Silloin ihmettelin vastausta:
"Keskiviikkoisin on jälki-istunto koulupäivän jälkeen. Samallai vois olla jälki-istunnon jälkeen tai perjantaina koulupäivän jälkeen pakko tulla luokkaan, missä sä vetäsit kaikkia kiusaajia turpaan. Sitten ne ei kiusais enää."
Sekä luokan kiusatut että kiusaajat olivat sitä mieltä, että järjestely vaikutti toimivalta, koska "Sä oot niin iso, että se varmasti sattuu kun sä lyöt ja sä löisit vaan aiheesta."
Nuorissa on vielä toivoa.
Aspilla reiteen! Kaikkia!
Katkase!
Blogista ja sen pitäjästä
Elläemen käsi!
Olen näköjään perustanut blogin. RYMD-mehu ja Pirtu tekivät tepposet. Mikäpä se siinä. Sitten sitä kai on pidettävä.
Miksi resurssin blogi? Koska tällä hetkellä olen resurssiopettaja.
Mistä on resurssi tehty? Huonosta huumorista, lyhyestä tukasta, mustista vaatteista, teräskärkisistä maihareista ja kieroutuneesta maailmankuvasta.
Mikä on resurssiopettaja? Hyvä kysymys. Aika hyvä tiivistelmä, joka ei tietenkään toteudu käytännössä. Resurssi opettaa lähinnä oppilaita, joita aineopettajat eivät halua tai jaksa opettaa. Lisäksi resurssi kävelee ympäri luokkaa pelottavan (lasten mielestä) näköisenä ja pitää yllä kuria&järjestystä&hiljaisuutta, jotta varsinainen opettaja voi keskittyä opettamiseen. Oppilaat nimittävät seläntakana Vartijaksi ja Portsariksi.
Vahingoittaako resurssi lapsia? Ei sen enempää kuin muutkaan opettajat. Kun resurssi valittaa oppilaista, resurssi ymmärtää, että ihmisiä nekin on ja ihmisiä niistäkin tulee. Resurssi inhoaa eniten opettajien tapaa haukkua "nykynuorisoa", kun "ei meidän nuoruudessa". Samat tyypit valitti, kun vanhemmat haukkuivat Beatlesia ja painuivat viikonloppuisin tanssilavoille herättämään pahennusta. Resurssin mielestä yhdenkään yläasteikäisen ei tule pitää koulua lempipaikkanaan, vaan paikkana, jossa käydään, kun on pakko. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö oppilaiden tule oppia asioita ja olla kunnolla.
Resurssi aina sanoo, että opettaa vaikka kevyesti ajeltua simpanssia, jos siitä maksetaan sopimuksen mukaista palkkaa. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkia opetetaan ja kaikille opetetaan. Tämä taas tarkoittaa sitä, että resurssi opettaa myös niitä, jotka eivät syystä tai toisesta tavallisessa luokkatilanteessa opi, riippumatta siitä onko kyseisten oppilaiden opettaminen helppoa tai haastavaa tai kivaa tai raskasta. Lisäksi se tarkoittaa sitä, että resurssi opettaa kaikille jotakin. Jos Jani-Petterin kyvyt eivät yksinkertaisesti riitä oppimaan esim. funktion kulman laskemista, niin silloin opetellaan laskemaan ja piirtämään sitä funktion kuvaajaa. Silloin Jani-Petteri saa kokeesta kutosen eikä sääli-vitosta ja on tyytyväinen kun oikeasti itse osasi jotakin.
Kirjoittaako resurssi omasta koulustaan ja omista oppilaistaan? Ehkä. Kuitenkin myös kuulemistaan ja keksimistään jutuista, ja ehdottomasti aina diskreetisti. Ennen kaikkea resurssi kuitenkin käyttää blogia kanavana päässä liikkuvan saastan ulostamiseen.
Katkase!
Olen näköjään perustanut blogin. RYMD-mehu ja Pirtu tekivät tepposet. Mikäpä se siinä. Sitten sitä kai on pidettävä.
Miksi resurssin blogi? Koska tällä hetkellä olen resurssiopettaja.
Mistä on resurssi tehty? Huonosta huumorista, lyhyestä tukasta, mustista vaatteista, teräskärkisistä maihareista ja kieroutuneesta maailmankuvasta.
Mikä on resurssiopettaja? Hyvä kysymys. Aika hyvä tiivistelmä, joka ei tietenkään toteudu käytännössä. Resurssi opettaa lähinnä oppilaita, joita aineopettajat eivät halua tai jaksa opettaa. Lisäksi resurssi kävelee ympäri luokkaa pelottavan (lasten mielestä) näköisenä ja pitää yllä kuria&järjestystä&hiljaisuutta, jotta varsinainen opettaja voi keskittyä opettamiseen. Oppilaat nimittävät seläntakana Vartijaksi ja Portsariksi.
Vahingoittaako resurssi lapsia? Ei sen enempää kuin muutkaan opettajat. Kun resurssi valittaa oppilaista, resurssi ymmärtää, että ihmisiä nekin on ja ihmisiä niistäkin tulee. Resurssi inhoaa eniten opettajien tapaa haukkua "nykynuorisoa", kun "ei meidän nuoruudessa". Samat tyypit valitti, kun vanhemmat haukkuivat Beatlesia ja painuivat viikonloppuisin tanssilavoille herättämään pahennusta. Resurssin mielestä yhdenkään yläasteikäisen ei tule pitää koulua lempipaikkanaan, vaan paikkana, jossa käydään, kun on pakko. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö oppilaiden tule oppia asioita ja olla kunnolla.
Resurssi aina sanoo, että opettaa vaikka kevyesti ajeltua simpanssia, jos siitä maksetaan sopimuksen mukaista palkkaa. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkia opetetaan ja kaikille opetetaan. Tämä taas tarkoittaa sitä, että resurssi opettaa myös niitä, jotka eivät syystä tai toisesta tavallisessa luokkatilanteessa opi, riippumatta siitä onko kyseisten oppilaiden opettaminen helppoa tai haastavaa tai kivaa tai raskasta. Lisäksi se tarkoittaa sitä, että resurssi opettaa kaikille jotakin. Jos Jani-Petterin kyvyt eivät yksinkertaisesti riitä oppimaan esim. funktion kulman laskemista, niin silloin opetellaan laskemaan ja piirtämään sitä funktion kuvaajaa. Silloin Jani-Petteri saa kokeesta kutosen eikä sääli-vitosta ja on tyytyväinen kun oikeasti itse osasi jotakin.
Kirjoittaako resurssi omasta koulustaan ja omista oppilaistaan? Ehkä. Kuitenkin myös kuulemistaan ja keksimistään jutuista, ja ehdottomasti aina diskreetisti. Ennen kaikkea resurssi kuitenkin käyttää blogia kanavana päässä liikkuvan saastan ulostamiseen.
Katkase!
perjantai 10. joulukuuta 2010
Tuosta se lähtee.
Pitivät sitten itsenäisyyspäiväjuhlat presidentinlinnassa.
Voe mavonsilimä. Siellähän oli pölökkypareja tanssimassa. Valtakunnanlehdistä olemme saaneet lukea kommentteja aiheesta. Yksi kieltää, toinen puoltaa.
Kysyin jo HEIDÄN blogissaan kuluvaa vuotta.
Onko se seksuaalinen suuntaus oikeasti niin kova juttu, että siitä pitää nostaa meteli? Tätä ei nyt pidä käsittää väärin. Taipuminen ja liennytys on tältä tontilta helvetin kaukana. Aspilla vedetään reiteen aina, kun on tarpeen ja jos se ei riitä, niin puukotetaan naamaan. Se nyt ei vain aukea, että mitä väliä sillä on, kuka ketäkin kairaa?
Yksi tyttö tykkää tytöistä, toinen pojista. Joku poika tykkää myös tytöistä, mutta toinen poijista. Voipa olla sellaisikin ihmisiä, jotka tykkäävät molemmista. Ihan sama. Ei se minulta ole pois.
Kaikki saa ja kaikilta saa, mutta kaikki ei saa kaikilta.
Raja vedetään siihen, että toiselle ei saa olla tuhma, jos se ei sitä itse halua, ja minä saan päättää itse omista aktiviteeteistani. Sama pätee uskontoon ja politiikkaan.
Oma aiheensa olisi itsenäisyyspäivä, mutta menköön nyt samaan syssyyn.
Isänmaallisuudessa löytyy siihen malliin, että joskus on haukuttu sotahulluksi natsiksi. Itse pidän itseäni armeijaan positiivisesti suhtautuvana konservatiivina. Silti nykyinen meininki itsenäisyyspäivinä alkaa mennä yli.
Kuka tahansa voi perustella mitä tahansa veteraaneille ja heidän kuvitellulla närkästymisellään."Mitä veteraanit olisivat ajatelleet tästä?" on myyvä otsikko. Tuomas Kyrö sen mielensäpahoittajan suulla sanoi kohdalleen. "Vainaja ei olisi halunnut loppuvuosinaan olla aina veteraani, vaan ihminen." Toisaalta myös Tervo oli oikeassa Ohranassakirjoittaessaan sankarivainajista: "Heidän uhrinsa oli kiistaton ja he ovat miehiä, jotka ovat tarpeeksi puhtaita nostettaviksi kaapin päälle. He kelpaavat sinne. Elämäänsä enempää ei voi antaa."
Hattu lähtee päästä silloin, kun se pitää ottaa päästä. Silti hatun tilalle ei tarvitse vetää persettä. Erityisen suotavaa tämä on silloin, kun puhutaan nistä, jotka eivät voi itse kertoa mielipidettään.
Voe mavonsilimä. Siellähän oli pölökkypareja tanssimassa. Valtakunnanlehdistä olemme saaneet lukea kommentteja aiheesta. Yksi kieltää, toinen puoltaa.
Kysyin jo HEIDÄN blogissaan kuluvaa vuotta.
Onko se seksuaalinen suuntaus oikeasti niin kova juttu, että siitä pitää nostaa meteli? Tätä ei nyt pidä käsittää väärin. Taipuminen ja liennytys on tältä tontilta helvetin kaukana. Aspilla vedetään reiteen aina, kun on tarpeen ja jos se ei riitä, niin puukotetaan naamaan. Se nyt ei vain aukea, että mitä väliä sillä on, kuka ketäkin kairaa?
Yksi tyttö tykkää tytöistä, toinen pojista. Joku poika tykkää myös tytöistä, mutta toinen poijista. Voipa olla sellaisikin ihmisiä, jotka tykkäävät molemmista. Ihan sama. Ei se minulta ole pois.
Kaikki saa ja kaikilta saa, mutta kaikki ei saa kaikilta.
Raja vedetään siihen, että toiselle ei saa olla tuhma, jos se ei sitä itse halua, ja minä saan päättää itse omista aktiviteeteistani. Sama pätee uskontoon ja politiikkaan.
Oma aiheensa olisi itsenäisyyspäivä, mutta menköön nyt samaan syssyyn.
Isänmaallisuudessa löytyy siihen malliin, että joskus on haukuttu sotahulluksi natsiksi. Itse pidän itseäni armeijaan positiivisesti suhtautuvana konservatiivina. Silti nykyinen meininki itsenäisyyspäivinä alkaa mennä yli.
Kuka tahansa voi perustella mitä tahansa veteraaneille ja heidän kuvitellulla närkästymisellään."Mitä veteraanit olisivat ajatelleet tästä?" on myyvä otsikko. Tuomas Kyrö sen mielensäpahoittajan suulla sanoi kohdalleen. "Vainaja ei olisi halunnut loppuvuosinaan olla aina veteraani, vaan ihminen." Toisaalta myös Tervo oli oikeassa Ohranassakirjoittaessaan sankarivainajista: "Heidän uhrinsa oli kiistaton ja he ovat miehiä, jotka ovat tarpeeksi puhtaita nostettaviksi kaapin päälle. He kelpaavat sinne. Elämäänsä enempää ei voi antaa."
Hattu lähtee päästä silloin, kun se pitää ottaa päästä. Silti hatun tilalle ei tarvitse vetää persettä. Erityisen suotavaa tämä on silloin, kun puhutaan nistä, jotka eivät voi itse kertoa mielipidettään.
Tilaa:
Kommentit (Atom)