Hurraa!
Resurssi sai uuden videotykin.
Kun Resurssi aloitti hommat nykyisessä työpaikassa tammikuussa, lähti rehtorille ensimmäisen päivän jälkeen viesti, että videotykkiä on siirrettävä lähemmäs valkokangasta. Kun tykki on liian kaukana, kuva jää hieman epätarkaksi ja ennen kaikkea ison kuvan alareuna painuu niin alas, että takimmaisissa pulpeteissa istuvat eivät näe kunnolla. Esim. PP-diojen kohdallahan tämä ei ole sinänsä ongelma, kun dian pystyy tekemään niin, ettei se haittaa. Sen sijaan tekstitettyä videota näytettäessä ongelma on vaikeampi korjata.
Rehtori ilmoitti (aivan oikein), että asia kuuluu AV-vastaavalle ja virnisti omituisen vittumaisesti päälle. Resurssi siis metsästi AV-vastaavan kiinni, joka vaikutti lievästi sanottuna vähän kiinnostuneelta. Kun sitten Resurssi pari viikkoa jaksoi ruokalassa ja Wilman välityksellä asiasta natkuttaa, tuli AV-vastaava tarkistamaan tilanteen.
AV: "Tää tykkihän toimii."
Resurssi: "Niin toimiikin, mutta katsopa, kun kuva menee liian isoksi ja alareuna jää näkemättä."
AV; "Mut täähän toimii."
Resurssi: "Joo, joo. Mutta kun se kuva on väärässä paikassa, eikä sitä saa säädettyä riittävän pieneksi ja tarkaksi."
AV: "Mut tykki toimii."
jne. noin 5 minuuttia.
AV: "Onpa kumma, ettei muut oo valittanu."
Resurssin mielestä ei ollut enää yhtään kumma, koska Resurssi oli jo siihen mennessä huomannut, etteivät muut luokkaa käyttävät opettajat käyttäneet videotykkiä käytännössä lainkaan.
Keväällä sitten ilmeni, että tykin teho ei riitä, jos valoa vuotaa hiukankaan sisälle. Ja tietenkin 8.00-12.05 tilanne oli juuri tämä, eli ensimmäisten viiden oppitunnin aikana videoiden näyttäminen oli melko turhaa. Viimeisten kolmen tunnin aikana niistä sai selvääkin. Resurssi yritti saada luokkahuoneeseen kunnon verhot, mutta koululla ei kuulema ole varaa. Rullakaihtimet ei tosin montaa kymppiä maksa, mutta kun ei niin ei.
No,syyskuussa sitten laukesi se videotykki. Selvisi, että lamppu on palanut ja uusi lamppu vanhaan ja huonoon tykkiin maksaisi n. 250 €. Uusi tykki maksaisi n. 450 €, eli sitten mietitään muutama päivä, kumpi kannattaa hommata. Koska luokka kuitenkin virallisesti on apulaisrehtorin (vt. rehtorin), uusi tykki hommattiin.
Tämä tosin ei ollut kovin helppoa, kun ensin piti selvittää, maksaako tykin koulu vai kaupunki. Sitten kaupunki ilmoitti hankkineensa muutamia tykkejä, joten jännityksellä odotettiin, montako tykkiä tulisi Resurssin koululle. Tähän taas rehtori ei saanut virkamiehiltä kysyessään vastausta, koska jostakin syystä tieto on Gekados ja on Haram kertoa sellaista tietoa sellaiselle joka sitä tarvitsee. Lopulta sitten selvisi, että tykkejä ei tule koulullemme ja kaupunki ei maksa tykkiämme, joten AV-vastaava saattoi ryhtyä kyselemään kaupungilta, että mistä liikkeestä ja mihin hintaan tykin saa ostaa. Tässä tuli kuitenkin sitten vielä yksi mutka matkaan, kun jo näytetty vihreä valo vaihtui punaiseksi ja kiihkeä kaupankäynti jouduttiin keskeyttämään. Kaupunki nimittäin lähetti kuin lähettikin koululle yhden videotykin, mitään etukäteen ilmoittamatta.
Koska on Halloween ja Tilaliikelaitoksen ylimandariini varmaankin on saanut joltakulta jotakin hyvää, saapuivat nuo mainiot miehet sinisissä haalareissaan jo tykin saapumista seuraavana päivänä Resurssin luokkaan ja asensivat uuden tykin paikoilleen.
Ja sitten seuraa viiden pisteen kysymys: "Mikä oli se ongelma, jonka asentajat havaitsivat ja raportoivat esimiehelleen, mutta eivät ratkaisseet vaan jättivät odottamaan hamaa tulevaisuutta?"
Vastaus: "No tietenkin se, että videotykki on liian kaukana valkokankaasta, ja kuva painuu niin alas, että luokan perältä on mahdonta nähdä sitä."
KAUTTA VESUVIUKSEN JA TONNI PUNAISTA LAAVAA!
lauantai 29. lokakuuta 2011
torstai 20. lokakuuta 2011
Älkää! En minä mitään pahaa!
Syysloma alkaa sitten olla ohi. Siispä kymmenisen viikkoa jouluun ja sitten odotellaan uutta komennusta.
Resurssin täytyy nyt myöntää, että loma tuli tarpeeseen. Sekä opettajille että oppilaille.
Suurta kummastusta tuttavissa herättää se, että kun ottavat osaa työn raskauteen, Resurssi puolustaa henkeen ja vereen oppilaita. Sen sijaan kollegoita moititaan työn raskauttajiksi. Otetaan pari esimerkkiä:
ESIMERKKI A:
Opo oli määrännyt äikänopettajat pitämään luki-testit (luku- ja kirjoitustaidon testit) kaikille 7.-luokkalaisille. Seurasi kaksi viikkoa jatkunut itku/valitus/hammasten kiritys, kun eihän sitä nyt luki-testiä ja miten sitä nyt luki-testiä ja miten se luki-testi nyt äidinkielenopetukseen liittyy ja kuka siitä palkankin maksaa. Huippu oli Resurssin mielestä vaatimus, että testien tarkastamisesta pitäisi saada palkkaa tunti tunnista (nyt puolituntia tunnista) ja testin pitämisestä normaalin palkan lisäksi korvaus TET-pankkiin (kaupunki velvoittaa korvaamaan TETin myötä pitämättä jäävät tunnit) ja mielellään vielä jokin extrakorvaus.
Lopuksi vielä toteamus: "Minusta tuntuu, että minulla menee aika kauan näiden testien tarkastamiseen." Varmaan menikin, mutta et sitten silti viitsinyt järjestää sitä testiä kunnolla, vaan jätit sen kirjoitusosion teettämättä.
ESIMERKKI B:
"Meillä on niin paljon hommia!" "Voi-voi, kun meillä on niin paljon hommia!" "Itsekin tarkistin eilen tehtäviä melkein kaksi tuntia!"
Resurssi ajaa joka aamu 50 km töihin. Ja jättää jäläkeläisen päivähoitoon. Ja valmistelee päivän hommat (=monistaa). Ja töiden jälkeen ajaa 50 km kotiin. Ja hakee jäläkeläisen päivähoidosta. Ja valmistelee seuraavan päivän tunnit (vie tunnista kolmeen tuntia joka päivä pl. lauantait ja sunnuntait jolloin kolmesta viiteen tuntia).
OK. Työmatka on oma moka ja valinta. Samoin jäläkeläinen. Mutta oppituntien valmistelu on Resurssin mielestä hyvän oppitunnin perusedellytys. Tosin vanhemmat opettajat jaksavat muistuttaa, että jos kirjan opettajanmateriaalissa ei tehtävää ole, niin sitä ei sitten ole. Siispä, kun 20 vuotta sitten laadituissa opetusmateriaaleissa ei puhuta DVD:stä mitään, niin DVD:tä ei näytetä. Eikä nettiä käytetä. Kun eihän sitä nyt uuden kirjasarjan kalvojakaan kannata käyttää, kun niissä on kuitenkin samat asiat kuin niissä, mitkä silloin 20 vuotta sitten otettiin käyttöön.
Resurssi kävi pitämässä terveystiedontunnin. (Kaksois)tunti koostui siitä, että kalvolle oli kirjoitettu käsin muutama tehtävä, joihin vastattiin kirjan avulla. Vastaukset oli kirjoitettu käsin kalvolle. Luokassa on tietokone, netti ja videotykki.
Resurssi istui tyhjänpanttina 15 minuuttia luokassa. Surffaili sitten netissä 5 minuuttia. Ryhtyi sitten tarkistamaan vastauksia. Näytti ensimmäisen kysymyksen vastausten jälkeen neljä (4) kuvaa Internetistä videotykin avulla. Keskusteltiin kuvista. Sitten oppilaat halusivat kirjoittaa uudelleen muutamien kysymysten vastaukset. Vakinainen terveystiedonopettaja ihmetteli, että miten oli tullut mieleen käyttää nettiä, kun eihän sitä...
Ja vielä nuori ihminen.
ESIMERKKI C:
Musiikinopettaja sairastuu yllättäen. Rehtori tarvitsee sijaisia pitkin päivää. "Lukujärjestyksen mukaan työpäiväni päättyy klo 13.00, en siis pidä oppituntia, joka päättyisi 14.00!"
No kuulema työtehtosopimuksen mukaan ei tarvitsekaan, mutta saahan siitä palkan (tai sen TET-korvauksen). Sitä paitsi, jos työmatkaa on 300 m ja on yksineläjä, niin luulisi olevan sama sille yhdelle tunnille. Mutta kun kerran pakko ei ole, niin silloin ei tehdä, kun kerran lukujärjestys sanoo koulun päättyvän klo 13.00 niin silloin se päättyy klo 13.00 vaikka koulu olisi tulessa ja oppilaalla sydänkohtaus. Ja onhan se kohtuutonta, jos tämmöisistä ei hyvissä ajoin etukäteen ilmoiteta vaan vasta aamulla (opettaja ilmoitti sairastumisestaan vasta samana aamuna).
No seuraavana päivänä Resurssi sitten veti sen saman musiikintunnin. Kiinnosti kuin kilo (1 kg) eloperäistä jätettä, mutta hoidetaan homma pois, kun ei muutakaan ole.
Ja taas. Ohjeet: "Pitäkää musavisa. Kuuntelette cd-levyltä kappaleita. Kolmen hengen ryhmissä arvataan esittäjä ja kappale. Tärkeintä on, että ryhmissä on erikseen määrätty kirjuri. Olkaa tarkkana, että jokaisella ryhmällä on kirjuri." Resurssi kysyi opetettavalta ysien valinnaisryhmältä (terästettynä tarkkiksen kavereilla), että osaavatko he soittaa ja laulaa. Kuulema osasivat. Sitten Resurssi ilmoitti, että mikäli saavat esitettyä kunnolla kaksi kappaletta, voivat nostaa kytkintä, kun paikat ovat kondiksessa. Ensin nauroivat, sitten epäilivät, sitten jakoivat tehtävät ja tarkkiksen jätkät uhkasivat vetää koteloon kaikkia, jotka ryssivät tahallaan.
Kipaleet olivat Anssi Kelaa ja Zen Cafeta, eli totaalista Scheissea, mutta tämäpä ei ollutkaan Resurssin toivekonsertti. Toinen biisi piti vetää kahdesti, kun soolokitaristi onnistui pudottamaan laulajan kärryiltä, mutta uusinnan hoitivat itse. Lopuksi kysyivät, saavatko soittaa sen ensimmäisen biisin vielä uudestaan, kun aikaa kuitenkin vielä oli, soitto kulki.
Resurssi pahoitteli opettajalle erikseen, että musavisa jäi pitämättä, mutta perusteena oli, että musiikintunnilla voitaisiin ennemmin soittaa itse kuin kuunnella muiden soittamista. Ei kuulema haitannut.
Mutta tuonne sitä sitten takaisin taas. Ihanata!
MUTTA EDELLEENKÄÄN EI LAIMENNETA! EIKÄ LIENNYTETÄ!
KATKASE!
Resurssin täytyy nyt myöntää, että loma tuli tarpeeseen. Sekä opettajille että oppilaille.
Suurta kummastusta tuttavissa herättää se, että kun ottavat osaa työn raskauteen, Resurssi puolustaa henkeen ja vereen oppilaita. Sen sijaan kollegoita moititaan työn raskauttajiksi. Otetaan pari esimerkkiä:
ESIMERKKI A:
Opo oli määrännyt äikänopettajat pitämään luki-testit (luku- ja kirjoitustaidon testit) kaikille 7.-luokkalaisille. Seurasi kaksi viikkoa jatkunut itku/valitus/hammasten kiritys, kun eihän sitä nyt luki-testiä ja miten sitä nyt luki-testiä ja miten se luki-testi nyt äidinkielenopetukseen liittyy ja kuka siitä palkankin maksaa. Huippu oli Resurssin mielestä vaatimus, että testien tarkastamisesta pitäisi saada palkkaa tunti tunnista (nyt puolituntia tunnista) ja testin pitämisestä normaalin palkan lisäksi korvaus TET-pankkiin (kaupunki velvoittaa korvaamaan TETin myötä pitämättä jäävät tunnit) ja mielellään vielä jokin extrakorvaus.
Lopuksi vielä toteamus: "Minusta tuntuu, että minulla menee aika kauan näiden testien tarkastamiseen." Varmaan menikin, mutta et sitten silti viitsinyt järjestää sitä testiä kunnolla, vaan jätit sen kirjoitusosion teettämättä.
ESIMERKKI B:
"Meillä on niin paljon hommia!" "Voi-voi, kun meillä on niin paljon hommia!" "Itsekin tarkistin eilen tehtäviä melkein kaksi tuntia!"
Resurssi ajaa joka aamu 50 km töihin. Ja jättää jäläkeläisen päivähoitoon. Ja valmistelee päivän hommat (=monistaa). Ja töiden jälkeen ajaa 50 km kotiin. Ja hakee jäläkeläisen päivähoidosta. Ja valmistelee seuraavan päivän tunnit (vie tunnista kolmeen tuntia joka päivä pl. lauantait ja sunnuntait jolloin kolmesta viiteen tuntia).
OK. Työmatka on oma moka ja valinta. Samoin jäläkeläinen. Mutta oppituntien valmistelu on Resurssin mielestä hyvän oppitunnin perusedellytys. Tosin vanhemmat opettajat jaksavat muistuttaa, että jos kirjan opettajanmateriaalissa ei tehtävää ole, niin sitä ei sitten ole. Siispä, kun 20 vuotta sitten laadituissa opetusmateriaaleissa ei puhuta DVD:stä mitään, niin DVD:tä ei näytetä. Eikä nettiä käytetä. Kun eihän sitä nyt uuden kirjasarjan kalvojakaan kannata käyttää, kun niissä on kuitenkin samat asiat kuin niissä, mitkä silloin 20 vuotta sitten otettiin käyttöön.
Resurssi kävi pitämässä terveystiedontunnin. (Kaksois)tunti koostui siitä, että kalvolle oli kirjoitettu käsin muutama tehtävä, joihin vastattiin kirjan avulla. Vastaukset oli kirjoitettu käsin kalvolle. Luokassa on tietokone, netti ja videotykki.
Resurssi istui tyhjänpanttina 15 minuuttia luokassa. Surffaili sitten netissä 5 minuuttia. Ryhtyi sitten tarkistamaan vastauksia. Näytti ensimmäisen kysymyksen vastausten jälkeen neljä (4) kuvaa Internetistä videotykin avulla. Keskusteltiin kuvista. Sitten oppilaat halusivat kirjoittaa uudelleen muutamien kysymysten vastaukset. Vakinainen terveystiedonopettaja ihmetteli, että miten oli tullut mieleen käyttää nettiä, kun eihän sitä...
Ja vielä nuori ihminen.
ESIMERKKI C:
Musiikinopettaja sairastuu yllättäen. Rehtori tarvitsee sijaisia pitkin päivää. "Lukujärjestyksen mukaan työpäiväni päättyy klo 13.00, en siis pidä oppituntia, joka päättyisi 14.00!"
No kuulema työtehtosopimuksen mukaan ei tarvitsekaan, mutta saahan siitä palkan (tai sen TET-korvauksen). Sitä paitsi, jos työmatkaa on 300 m ja on yksineläjä, niin luulisi olevan sama sille yhdelle tunnille. Mutta kun kerran pakko ei ole, niin silloin ei tehdä, kun kerran lukujärjestys sanoo koulun päättyvän klo 13.00 niin silloin se päättyy klo 13.00 vaikka koulu olisi tulessa ja oppilaalla sydänkohtaus. Ja onhan se kohtuutonta, jos tämmöisistä ei hyvissä ajoin etukäteen ilmoiteta vaan vasta aamulla (opettaja ilmoitti sairastumisestaan vasta samana aamuna).
No seuraavana päivänä Resurssi sitten veti sen saman musiikintunnin. Kiinnosti kuin kilo (1 kg) eloperäistä jätettä, mutta hoidetaan homma pois, kun ei muutakaan ole.
Ja taas. Ohjeet: "Pitäkää musavisa. Kuuntelette cd-levyltä kappaleita. Kolmen hengen ryhmissä arvataan esittäjä ja kappale. Tärkeintä on, että ryhmissä on erikseen määrätty kirjuri. Olkaa tarkkana, että jokaisella ryhmällä on kirjuri." Resurssi kysyi opetettavalta ysien valinnaisryhmältä (terästettynä tarkkiksen kavereilla), että osaavatko he soittaa ja laulaa. Kuulema osasivat. Sitten Resurssi ilmoitti, että mikäli saavat esitettyä kunnolla kaksi kappaletta, voivat nostaa kytkintä, kun paikat ovat kondiksessa. Ensin nauroivat, sitten epäilivät, sitten jakoivat tehtävät ja tarkkiksen jätkät uhkasivat vetää koteloon kaikkia, jotka ryssivät tahallaan.
Kipaleet olivat Anssi Kelaa ja Zen Cafeta, eli totaalista Scheissea, mutta tämäpä ei ollutkaan Resurssin toivekonsertti. Toinen biisi piti vetää kahdesti, kun soolokitaristi onnistui pudottamaan laulajan kärryiltä, mutta uusinnan hoitivat itse. Lopuksi kysyivät, saavatko soittaa sen ensimmäisen biisin vielä uudestaan, kun aikaa kuitenkin vielä oli, soitto kulki.
Resurssi pahoitteli opettajalle erikseen, että musavisa jäi pitämättä, mutta perusteena oli, että musiikintunnilla voitaisiin ennemmin soittaa itse kuin kuunnella muiden soittamista. Ei kuulema haitannut.
Mutta tuonne sitä sitten takaisin taas. Ihanata!
MUTTA EDELLEENKÄÄN EI LAIMENNETA! EIKÄ LIENNYTETÄ!
KATKASE!
Tilaa:
Kommentit (Atom)