EIN NOU SANSHAIN!

Resurssi on tainnut mainita, että on luokanvalvoja.

Resurssi on tainnut mainita, että valvontaluokalla on muutamia "TARKKAILE"-leimalla merkittyjä oppilaita.

No. Nyt sitten uloste iski ilmanvaihtajaan ihan tosissaan.

Yksi kappale haastavaksi tiedettyjä oppilaita ryhtyi oireilemaan hieman ennen syyslomaa. Tekemättömiä kotitehtäviä, unohtuneita opiskeluvälineitä, myöhästymisiä, luvattomia poissaoloja, omaisuusrikoksia kouluaikana.

Resurssi on 666 kertaa kiittänyt kaikkia ylisen ja alisen maailman jumalia ja paholaisia kahdesta seikasta: Rehtori on järkijätkä ja oppilaan ala-asteella tehtyä pienryhmään siirtoa ei ole purettu vaan hänet on sijoitettu ainoastaan koeajalle isompaanryhmään.

Rehtori yrittää ja haluaa auttaa tuntemaansa oppilasta, mutta kun oppilas ei halua/kykene ottamaan vastaan apua koulun tarjoamissa rajoissa, oppilas siirretään autettavaksi jonnekin, missä häntä voidaan (tahdon vastaisesti) auttaa. Koska oppilaalla on aiempaa rekisteriä mt-häiriöistä, lääkärin määräämästä lääkityksestä, päihteistä, väkivaltaisuudesta, käytöshäiriöistä, rikoksista yms., sosiaaliviranomaiset käsittelevät jo perheen asioita. Etenkin, kun isoveljeä ei autettu, vaan hän solahti peruskoulun läpi juuri ja juuri luki-taitoisena pikkurikollisena.

Tosin jälleen kerran tapaus vahvistaa tuttava-erityistopettajan sanat: 9/10 tapauksessa tukea ja rajoja eivät kaipaisi oppilaat vaan vanhemmat. Suuri osa erityisopetuksen(kin) ongelmatapauksista oireilee kotien kipuiluja. Tämä on sikälikin hankalaa, että niihin koulu ei voi puuttua, joten joudumme hoitamaan oireita, emme syitä.

Nykyisestä tapauksesta tilanteen tiivistävä esimerkki:

Äiti vaatii poikaa ottamaan lääkärin määräämät lääkkeet. Poika ei halua, joten painuu isän luo asumaan. Isä ei vaadi/pysty vaatimaan lääkkeiden ottamista, joten poika ei ota lääkkeitä. Oireet näkyvät sitten meillä koulussa.

Tai.

Poika varastaa puhelimia koulussa. Jää kiinni, koska toiminta näkyy valvontakameran tallenteissa. Asia menee poliisille, ja sosiaaliviranomaisille. Äiti määrää pojalle kotiarestia ja pelikieltoa. Poika painuu isän luo ja jättää tulematta kouluun krapulan takia.

jne.

Jos kotoa puuttuu se peräseinä, tai sen voi kiertää, on koulu melko aseeton. Lisäksi tietenkin, mikäli oppilas ei halua/kykene ottamaan apua vastaan, on se melko hedelmätöntä. Silti se on tehtävä.

Ylipäänsä opettajan kannattaa varautua siihen, että joutuu ottamaan paljon paskaa niskaansa. Oppilaat ovat murrosikäisiä, eli kapinoivat auktoriteetteja vastaan. Resurssi tosin on opettaja, jolle yleensä kapinoidaan kerran (vakavasti), mutta monelle tämä on ongelma. Nämä pitäisi pystyä/osata jättämään omaan arvoonsa. Tietysti se on vaikeaa, mutta silti näillä ei kannata itseään rikkoa.

Sama vanhempien kanssa. Opettajaan helposti puretaan niitäkin patoutumia, jotka eivät ole koulun aiheuttamia. Resurssi jättää ne yleensä omaan arvoonsa. Päivänä muutamana Resurssi oli merkinnyt vahingossa opetusryhmän kahdesta A.V:stä sille väärälle A.V:lle poissaolon. Kun huoltaja nakkasi ison kasan paskaa Resurssin niskaan Wilmassa, Resurssi pyysi anteeksi virhettään ja kiitti oikaisusta. Huoltaja vastauksessaan pahoitteli harmistumistaan ja kiitti oikaisusta. Resurssia koko juttu stressasi noin 0,0 pykälän verran.

Samaan aikaan työkaverit viettävät unettomia öitä pähkäillen vanhempien viestejä ja sitä, miten mahdollisimman salailkeästi osaisivat vastata niihin.

Kuten työkaveri:
Työkaveri (TK): "Oppilas sanoi minua mulkuksi! Mitä teen?"
Resurssi (R): "No mietit, oletko vai et."
TK: "En ole. Annan tunnin jälki-istunnon, kun haukkui minua aiheettomasti!"
R: "No se."
TK: *Puhinaa*
TK: "JA MINÄHÄN EN OLE MIKÄÄN MULKKU! ANNAN SILLE KAKSI TUNTIA JÄLKI-ISTUNTOA!"

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

KATKASE!